Vihreä siirtymä on välttämätön – siksi sitä ei saa pilata

Nykyinen elämäntapamme on kestämätön lähes millä mittarilla tahansa. Kulutamme liikaa luonnonvaroja, hävitämme muiden eliöiden elinympäristöjä ja kiihdytämme ilmaston lämpenemistä. Pitäisi olla kaikille selvää, että perustavanlaatuisia muutoksia tarvitaan.

Ympäristöministeriön mukaan ”vihreä siirtymä on välttämätön muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin ja luonnonvarojen kestävään käyttöön.” Tämän määritelmän mukainen vihreä siirtymä olisi pitänyt toteuttaa jo ajat sitten. Mutta onko nyt meneillään olevassa vihreäksi siirtymäksi kutsutussa kehityksessä todellisuudessa kyse vihreästä tai edes siirtymästä?

Sähköntuotanto on Suomessa puhdistunut ilmastopäästöjen osalta, kun fossiilisia polttoaineita ja nettotuontia on korvattu uusiutuvilla ja ydinvoimalla. Kokonaisenergiantuotannossa vastaavaa päästöjen vähenemistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Lämmöntuotannossa puupolttoaineilla, hiilellä ja jopa turpeella on edelleen iso rooli ja liikenne toimii öljyllä.

Vihreästä siirtymästä voi olla kyse vasta silloin, jos vähäpäästöinen tuotanto korvaa nykyistä kestämätöntä tuotantoa.

Likaisen fossiiliseen energiaan perustuvan tuotannon korvaamisella olisi kiire, mutta kasvava halvan uusiutuvan sähkön tuotanto näyttääkin lähinnä synnyttävän uutta kysyntää ja lisäävän luonnonvarojen kulutusta entisestään. Jos uusiutuva kapasiteetti menee metsään rakennettavissa uusissa datakeskuksissa kryptovaluutan louhintaan, ei vihreää siirtymää näy kuin tontin puuston siirtyessä sellutehtaalle. Vihreästä siirtymästä voi olla kyse vasta silloin, jos vähäpäästöinen tuotanto korvaa nykyistä kestämätöntä tuotantoa.

Haitatonta energiantuotantoa ei ole

Vähäpäästöiseen uusiutuvaan energiajärjestelmään siirtymisen suurimmat haitat liittyvät maankäyttöön. Elinympäristöjen häviäminen, pirstoutuminen ja heikkeneminen ovat tärkeimpiä lajiston ja luontotyyppien uhkia globaalisti.

Tuuli- ja aurinkovoimalat muuttavat luontoalueita teollisuusalueiksi ja uudet sähkönsiirtoyhteydet pirstovat ekologisia yhteyksiä. Taloudellisista syistä yksittäiset hankkeet ovat suuria ja vaativat laajoja pinta-aloja, jolloin haitattomia alueita on vaikea löytää. Melu ja maisemamuutokset herättävät vastustusta maaseudulla, mutta toisaalta tuuli- ja aurinkovoimaloiden ohjaaminen rajoituksilla kauas asutuksesta pirstoo jo ennestään vähiin käyneitä laajoja ja yhtenäisiä luontoalueita.

Suomen metsien hiilinielu on romahtanut etenkin liiallisten hakkuiden mutta myös metsäkadon seurauksena ja muuttanut koko maankäyttösektorin päästölähteeksi. Vaikka tuuli- ja aurinkovoimalat tuottavatkin samalla pinta-alalla paljon enemmän energiaa kuin metsän kasvu, luonnon hiilivarastojen ja -nielujen turvaaminen on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ehdottoman tärkeää.

Huolestuttavaa politiikkaa

Vaikka globaalit ekologiset uhat voimistuvat, vallankäyttäjät eivät läheskään aina halua ratkoa suuria ongelmia vaan pyrkivät erilaisten lyhyen tähtäimen etujen nimissä eroon aiemmin sovituistakin ympäristötavoitteista.

Liiallinen ”sujuvoittaminen”, joka johtaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vähenemiseen ja ympäristön pilaamiseen, lisää vihreän siirtymän vastustusta.

Suomessa maankäytön suunnittelujärjestelmää heikennettiin rakentamislain uudistuksessa luomalla niin sanottu puhtaan siirtymän sijoittamislupa, joka mahdollistaa merkittävienkin hankkeiden toteuttamisen kaavoituksen ohi. Samassa uudistuksessa eduskunta rajoitti kansalaisten muutoksenhakuoikeutta kaavoituksen poikkeusluvista.

Vuoden 2024 lopulla tehtiin myös useita lakimuutoksia, joiden perusteella vihreää siirtymää edistävät energia-, kaivos- ja teollisuushankkeet saavat poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista. Jopa poikkeamiseen Natura-alueiden suojelusta on ilmennyt halukkuutta ministeritasolla asti.

Liiallinen ”sujuvoittaminen”, joka johtaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vähenemiseen ja ympäristön pilaamiseen, lisää vihreän siirtymän vastustusta.

Hyväksyttävyyden edellytyksiä

Talousjärjestelmän muuttaminen kestävälle pohjalle ei onnistu ilman muutosten laajaa hyväksyntää yhteiskunnassa. Perustaksi tarvitaan jaettu tilannekuva. Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta harva kehtaa enää yrittää kokonaan kiistää, mutta vastuun sysääminen muille on Suomessakin poliittisessa keskustelussa arkipäivää. Koska äänestäjien mielipiteet heijastuvat demokratiassa poliittisiin päätöksiin, kansalaisten on laajasti ymmärrettävä muutosten tarve ja perustelut, jotta muutos olisi mahdollinen.

Kansalaisten osallistumismahdollisuudet ovat vihreän siirtymän hyväksyttävyyden kannalta avainasemassa. Avoimuus ja tiedon saatavuus heti hankkeiden alkuvaiheessa ja valmius muuttaa suunnitelmia perustellun kritiikin johdosta ovat perusedellytyksiä.

Vihreän siirtymän osalta joudutaan punnitsemaan millaisia haittoja ilmastopäästöjen vähentäminen saa aiheuttaa paikallisesti luonnolle ja vesistöille.

Kaikkiin muutoksiin sisältyy sisäänrakennettuja ristiriitoja. Vihreän siirtymän osalta joudutaan punnitsemaan millaisia haittoja ilmastopäästöjen vähentäminen saa aiheuttaa paikallisesti luonnolle ja vesistöille. Globaaleja hyötyjä on vaikea yhteismitallistaa paikallisiin haittoihin. Kansainvälisten datajättien kassavirta ei paljon lämmitä, jos lähimetsä vaihtuu valtavaan aidattuun peltihalliin tai kaivos pilaa mökkijärven.

Miten eteenpäin?

Vihreän siirtymän hankkeita ei pidä toteuttaa ilman riittävää ymmärrystä ja kokonaiskuvaa niiden ympäristövaikutuksista. Kaiken perustana ovat kattavat ja ajantasaiset luontoselvitykset hankkeiden varhaisessa vaiheessa, kun haittojen välttäminen on vielä mahdollista. Haitallisten vaikutusten vähentämiseksi hankkeille on tehtävä laadukas ja perinpohjainen ympäristövaikutusten arviointi, jossa huomioidaan myös pitkän aikavälin kumulatiiviset vaikutukset sekä yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa.

Lainsäädännön ja lupaehtojen on estettävä ympäristön tilan heikkeneminen ja lupien valvontaan on varattava riittävästi resursseja. Sääntely ei ole pysynyt nopeasti kasvavan energiantuotannon vauhdissa mukana. Luontokadon pysäyttäminen ja vesien tilan parantaminen edellyttävät hyvää maankäytön ja merialueiden suunnittelua, mutta myös lisää tutkimustietoa hankkeiden vaikutuksista.

Kaavoituksessa tulisi määritellä alueet, jotka jätetään muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Arvokkaiden luontokohteiden, laajojen ja yhtenäisenä säilyneiden luontoalueiden, ekologisten yhteyksien, virkistysalueiden ja arvokkaiden kulttuurimaisemien turvaaminen on maakuntakaavan ja yleiskaavan tärkeimpiä tehtäviä.

Tarvitaan kuntarajat ylittäviä selvityksiä ja ohjausta haitattomimpien sijaintipaikkojen löytämiseksi sen sijaan, että hankkeita toteutetaan sattumanvaraisesti vain toimijoiden omien tarpeiden ohjaamana. Tähän pitää panostaa parhaillaan vireillä olevassa Uudenmaan vihreän siirtymän VISIO-vaihemaakuntakaavassa.

Tarvitaan kuntarajat ylittäviä selvityksiä ja ohjausta haitattomimpien sijaintipaikkojen löytämiseksi sen sijaan, että hankkeita toteutetaan sattumanvaraisesti vain toimijoiden omien tarpeiden ohjaamana.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon on turvattava. Perustana tälle on avoimuus ja aktiivinen osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen hankkeiden aikaisessa vaiheessa. Myös kansalaisten laajat muutoksenhakuoikeudet ovat keskeisiä vihreän siirtymän hyväksyttävyyden säilyttämisessä.

Uudessa tilanteessa on tärkeää, että tuomioistuimet pystyvät valitusten käsittelyn kautta linjaamaan oikeuskäytäntöä, joka ohjaa tulevien hankkeiden suunnittelua ja päätösten perustuminen lakiin varmistetaan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa on siedettävä jonkin verran myös prosessien hitautta.

Mitään patenttiratkaisuja ei ole vaan eri intressien ja tavoitteiden välinen vääntö tulee jatkumaan ja vaatii kompromisseja. Osallistaminen voi huonosti toteutettuna vain tukea vallitsevia valtarakenteita, hidastaa tarvittavaa muutosta ja lisätä turhautumista. Vaarana on viherpesun ohella ”dialogipesu”, jos kansalaisten huolien kuuleminen on näennäistä ja päätökset on lyöty lukkoon jo ennen kommentointimahdollisuutta. Aidossa dialogissa osapuolet ovat valmiita muuttamaan näkemyksiään silloin kun siihen on hyvä perusteet.

Todellinen vihreä siirtymä pureutuu ympäristökriisien juurisyyhyn eli ylikulutukseen, jotta yhteiskuntamme voisi mahtua luonnon kantokyvyn rajoihin. Tähtäimessä on oltava kiertotalousyhteiskunta, jossa luonnonvarojen käytön lisäksi asetetaan rajat myös uusien luontoalueiden valtaamiselle ihmisen käyttöön.

Lauri Kajander

Kirjoittaja työskentelee Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin erityisasiantuntija ja on jäsenenä Uudenmaan liiton vihreän siirtymän yhteistyöryhmässä.

Yhteystiedot:
045 114 0088, lauri.kajander@sll.fi

Tutustu myös näihin

Blogi

19.1.2026

Vihreä siirtymä tarvitsee lisää verkkoja

Ilman toimivia ja riittävän vahvoja sähköverkkoja uusiutuvan energian tuotanto, kulutus ja siirto eivät pysy kehityksen mukana, kirjoittaa Aki Laurila.

Blogi

11.12.2025

Segregaation ehkäisy on yhteinen tehtävämme

Segregaatio on seudullinen ja seudullisesti ratkaistava ilmiö, ei vain yksittäisten alueiden ongelma, kirjoittavat Eija Hasu ja Miliza Ryöti. Blogisarja täydentää Uudenmaan liiton ja HSY:n seutu- ja ympäristötiedon kokoamaa asumisen tietopakettia kuntapäättäjille.

Lisää ajankohtaisia aiheita