Tutkija Sampo Pihlainen arvioi maakuntakaavan vaikutuksia hiilensidontaan
Miten minimoidaan maankäytön negatiivisia vaikutuksia ilmastolle? Entä millaisia uusia työkaluja kaavoituksesta löytyy hiilensidonnan tueksi? Tuore raportti esittelee voimassa olevan Uusimaa-kaavan vaikutuksia hiilensidontaan ja antaa samalla eväitä uuteen vihreän siirtymän teemoja käsittelevään vaihemaakuntakaavaan.
Ympäristötaloustieteen tutkija, tohtori Sampo Pihlaisen laatimassa raportissa käydään läpi erilaisten maankäyttöluokkien roolia hiilensidonnalle, muun muassa metsien tärkeä rooli hiilinieluina ja -varastoina nousee esiin.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän alueella on kasvillisuutta, sitä tärkeämpi se on hiilensidonnan kannalta. Myös rakennetut alueet voivat olla hiilinieluja ja -varastoja, mutta ne eivät keskimäärin kuitenkaan kilpaile samassa sarjassa metsien kanssa.
Kaavamääräykset avainasemassa
Raportissa tarkastellaan Uusimaa-kaavan kokonaisuutta ohjaavia määräyksiä hiilensidonnan näkökulmasta.
Pihlaisen mukaan maakuntakaava pyrkii ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen sopeutumisen neljällä tapaa: suuntaamalla kasvun olemassa olevaan rakenteeseen, turvaamalla luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita, tukemalla kestävien kulkumuotojen edellytyksiä sekä tukemalla uusiutuvaa, päästötöntä energiaa.
− Näistä hiilensidonnalle erityisen olennaisia kohtia voidaan katsoa olevan kasvun suuntaaminen olemassa olevaan rakenteeseen sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen, sanoo Pihlainen.
Yleisistä kaavamääräyksistä Pihlainen pitää tärkeänä erityisesti määräystä edistää ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen kannalta kestäviä ratkaisuja, mikä osaltaan edistää metsien säästämistä.
Pihlainen arvioi myös määräyksen alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisestä olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuen olevan olennainen metsäalueiden ja niiden välisen kytkeytyneisyyden varmistamiseksi.
Arvioinnissa löytyi muitakin Uusimaa-kaavan määräyksiä, joilla voi olla hiilensidontaa uhkaavan toiminnan haittoja lieventäviä vaikutuksia, muun muassa aurinkovoiman sijoittamiseen liittyen.
Huomio viheralueisiin ja -yhteyksiin
Myönteisistä elementeistä huolimatta Pihlainen löysi myös terästämisen varaa maakuntakaavoituksessa.
− Useissa kohdin kaavamääräysten sananmuodot jättävät varaa tulkinnoille ja spekuloinneille. Käytetyt termit pitäisikin määritellä tarkemmin. Hiilensidonnan turvaaminen olisi myös mainittava tavoitteena selkeästi, jottei esimerkiksi biotalouden ja uusiutuvien energian tuotannon edistämistä tehtäisi hiilensidonnan kustannuksella.
Pihlainen suosittelee kiinnittämään entistä tiukemmin huomiota viheryhteyksiin ja Helsingin seudun viherkehän turvaamiseen. Myös uusia pitkän matkan liikenneväylähankkeita kannustetaan pohtimaan hiilensidonnan näkökulmasta.
Pihlainen muistuttaa, että alueiden käytön suunnitteluun vaikuttavat reunaehdot vaativat usein kansallisen tason päätöksiä.
− Esimerkiksi metsälaki voisi vaatia hiilensidonnan parempaa huomioimista. Lisäksi kansallisen tason kannustinratkaisut maankäytön muutosten hillintään olisivat potentiaalisesti erittäin merkittäviä.
Uusia työkaluja laskentaan
Uusien, eri tutkimuslaitosten tuottamien aineistojen ja työkalujen hyödyntäminen kaavatyössä antaa uudenlaisia mahdollisuuksia tunnistaa vaihtoehtoisten kaavaratkaisujen vaikutuksia hiilinieluille ja -varastoille.
− Laskentatyökaluja on kehitteillä ja esimerkiksi ensimmäinen versio Hiilikartasta on jo julkaistu. Sen avulla uusien kaavojen vaikutukset hiilensidontaan ovat laskettavissa, Pihlainen sanoo.
Hiilikartta(Siirryt toiseen palveluun) on karttapohjainen työkalu, joka sisältää paikkatietokohdistetut aineistot kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoista ja -nieluista kaavamerkinnöittäin. Työkalu on tarkoitettu asema- ja yleiskaavojen vaikutusten arviointiin, maakuntakaavojen arviointimahdollisuus on kehitteillä.
Tutustu raporttiin:
Lisätietoja:
Maria Sirviö
Ympäristö- ja ilmastoasiantuntija
maria.sirvio@uudenmaanliitto.fi
Luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät metsien monikäytön ja hiilen sidonnan tehtävät.
Perhevapaalla. Sijaisena toimii Henna Suikkanen.
Ilona Mansikka
Kaavoituspäällikkö
ilona.mansikka@uudenmaanliitto.fi
Maakuntakaavoitusprosessin kehittäminen, Uusimaa-kaava 2050, Kaavoituksen aluevastuu: Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa. Aluesuunnittelun johtaja Mari Siivolan varahenkilö
Tutustu myös näihin
Uutinen
24.10.2024
Selvitys avaa vihreän siirtymän mahdollisuuksia ja haasteita Uudellamaalla
Vihreän siirtymän hankkeet vyöryvät vauhdilla kuntiin. Jokainen kaavoittaja, virkamies ja päättäjä törmää aiheeseen tulevina vuosina – tai on jo törmännyt esimerkiksi aurinkovoimalan tai vetyhankkeen muodossa.
Blogi
22.10.2024
Ilmasto ei katso hallinnollisia rajoja
Aluesuunnittelijat Euroopan eri metropoliseuduilta ratkovat yhdessä ilmastohaasteita Metrex-verkoston kautta. Laajempi ymmärrys ja yhteistyö auttavat tarttumaan yhä akuutimmiksi käyviin haasteisiin, kirjoittaa Mariikka Manninen.