Siirry sisältöön
Haku
Artikkeli

Kaavoitus- ja rakentamislaki hidastaisi kaavoitusta ja vaikeuttaisi ilmastotavoitteiden saavuttamista

Rakenteilla oleva talo ja nostureita.

Helsingin kaupungin ja Nurmijärven kunnan yleiskaavapäälliköiden mukaan uuden kaavoitus- ja rakentamislain luonnos on epäonnistunut eikä tue hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamista. Heidän mukaansa lain kokonaisuudistusta ei tarvita, vaan nykyisen lain päivittäminen riittää. Miksi muuttaa jo nykyisellään hyvin toimivaa järjestelmää?

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus on edennyt vaiheeseen, jossa lausuntopalaute on käsitelty ja lakiehdotusta muokataan palautteen pohjalta. Helsingin yleiskaavapäällikkö Pasi Rajala ja Nurmijärven yleiskaavapäällikkö Anita Pihala kertoivat haastattelussa oman näkemyksensä lakiuudistuksesta. Poliittiset keskustelut asian tiimoilta jatkuvat. 

Uusi laki ei sujuvoittaisi kaavoitusta eikä vahvistaisi maapolitiikkaa

Hallitusohjelman mukaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen päätavoitteita ovat hiilineutraali yhteiskunta, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, rakentamisen laadun parantaminen ja digitalisaation edistäminen. Hallitusohjelmassa mainitaan tavoitteina myös kuntien kaavamonopolin ja -hierarkian säilyttäminen, kaavaprosessin sujuvuuden edistäminen ja kuntien maapolitiikan vahvistaminen.

Monien mielestä lakiluonnoksessa tökkivät erityisesti tavoitteina mainitut kaavaprosessin sujuvoittaminen ja kuntien maapolitiikan vahvistaminen.  Tätä mieltä ovat myös Pasi Rajala ja Anita Pihala.

– Kumpikaan tavoitteista ei täyty lakiluonnoksessa, Pihala toteaa.

Kaavoitukseen uusi turha kaavataso ja lisää byrokratiaa

Anita Pihalan mukaan uudessa laissa kaavaprosessin sujuvuus kärsisi kolmella tavalla. Ensinnäkin uusi laki lisäisi byrokratiaa.

– Laki lisäisi menettelytapoja, mikä hidastaisi prosessia ja toisi epävarmuuksia ja ennakoimattomuutta, Pihala sanoo.

Nurmijärven yleiskaavapäällikkö Anita Pihala.

Toinen sujuvuutta haittaava tekijä on uudet tehtävät, joita kunnille tulisi. Uusi laki siirtäisi selvitysvelvollisuuksia maakunnilta kunnille, mikä veisi kuntien resursseja.

– Selvitysten tekeminen vaatisi nykyistä enemmän rahaa, henkilökuntaa ja aikaa, Pihala toteaa.

Kolmas kaavoituksen hankaloittaja on Pihalan mukaan kaupunkiseutusuunnitelma, joka on ikään kuin uusi kaavataso maakuntakaavan ja kuntakaavoituksen välissä.

– Kaupunkiseutusuunnitelma veisi resursseja eikä toisi lisäarvoa kaavajärjestelmään, Pihala puuskahtaa.

Ympäristöministeriön julkaiseman lausuntopalautteen yhteenvedon mukaan useimmat lausunnonantajat ajattelevat samoin kuin Pihala.

Maapolitiikkaan lisää byrokratiaa, ja maan hinta nousukierteeseen

Yhtenä hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on myös vahvistaa kuntien maapolitiikkaa eli maan hankintaan ja luovutukseen käytettyjä toimia, joilla pyritään vaikuttamaan kunnan kehitykseen. Anita Pihalan mukaan uusi laki ei kuitenkaan vahvistaisi maapolitiikkaa, vaan lisäisi siihen liittyvää byrokratiaa.

Uuden lain säännökset myös nostaisivat maan hintaa. Tähän vaikuttaisi käynnissä oleva lunastuslain uudistus, jonka mukaan lunastettavasta omaisuudesta suoritettavaan korvaukseen lisättäisiin aina 15 prosentin korotus. Tämä heijastuu Anita Pihalan ja Pasi Rajalan mukaan myös asuntojen hintakehitykseen.

Muutos vaikeuttaa myös kuntien maan hankintaa.

– Joudutaan aina menemään lunastusmenettelyyn, jolloin tulee hyvin pitkiä prosesseja ja kaikki hidastuu ja hankaloituu. Tämä on poissa muista resursseista ja hankaloittaa suunnitelmallista kaupunkikehitystä, Rajala harmittelee. 

Helsingin yleiskaavapäällikkö Pasi Rajala.

Kaavoitusresurssit tiukoilla

Lakiin suunnitellut uudistukset lisäisivät kuntien työtä. Anita Pihalan mukaan kaavoitusresurssit ovat jo nyt vähissä.

– Millä tämä kaikki tehdään? Pihala ihmettelee. – Kaavoitusresurssit ovat kortilla niin kunnissa kuin konsulteillakin.

Uusi laki vaikeuttaisi myös ilmastotavoitteiden toteuttamista

Hallitusohjelman tavoitteina ovat hiilineutraali yhteiskunta ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen.

Anita Pihalan ja Pasi Rajalan mukaan lakiehdotus ei turvaa ilmastotavoitteiden toteutumista, vaan ennemminkin vaikeuttaa sitä.

– Uusi laki ei turvaisi sitä, että ilmastonmuutos ja siihen liittyvät asiat pystytään ottamaan riittävällä tavalla huomioon, Pihala sanoo. – Mikään lakiehdotuksessa ei pakota siihen riittävästi.

Pihala ja Rajala nostavat tästä esimerkiksi yhdyskuntarakenteen hallinnan.

– Laki mahdollistaisi yhdyskuntarakenteen hajautumisen, mikä johtaisi karmaiseviin lopputuloksiin niin ilmastotavoitteiden kuin muidenkin tavoitteiden näkökulmasta, Rajala sanoo.

Pihalan ja Rajalan mukaan on selvää, että Suomen alueet ovat erilaisia ja siten maankäytön ohjaustarve on erilainen eri alueilla.

– Hajarakentamisen torjuminen liittyy erityisesti siihen, miten kaupunkiseutujen kasvua ohjataan, Rajala sanoo. – Eri tilanteissa olevilla kaupunkiseuduilla on myös ohjauksen tarve erilainen. Väestöltään vähenevillä alueilla on vain hyvä, että ei ole liikaa sääntelyä, jotta saadaan elinvoimaa liikkeelle. Mutta kasvavilla kaupunkiseuduilla tilanne on aivan toinen ja yhdyskuntarakenteen ohjaus erityisen tärkeää.

Kokonaisuudistus tarpeeton, nykyisen lain päivitys riittää

Anita Pihalan ja Pasi Rajalan mukaan lain kokonaisuudistus on turha: nykyisen lain päivittäminen riittäisi. Nykyisessä laissa ei tosin ole mainittu hallitusohjelman tavoitteiden kannalta keskeisiä käsitteitä, kuten viherrakenne ja ilmasto, mutta niiden lisääminen nykylakiin olisi hyvin mahdollista.

– Lisätään ne täsmäuudistuksella nykyiseen maankäyttö- ja rakennuslakiin. Tämä olisi meidän ratkaisumme: lain osauudistus, jolla täydennetään ohjaus sellaiseksi, että se toteaa myös ne luontoon ja ilmastoon liittyvät asiat, joita nykylaissa ei ole mainittu, Rajala sanoo ja lisää: – Tosin käytännössä nämäkin on jo pitkään huomioitu nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa prosesseissa. Tämäkin osoittaa hyvin, miksi kokonaisuudistusta ei tarvita.

Kaavoitusprosessiin ja maapolitiikkaan ei Rajalan ja Pihalan mukaan liity ongelmia, joiden ratkaisemiseen lakiuudistusta tarvittaisiin. Esimerkiksi kaavoitusprosessiin liittyy aina tiettyä monimutkaisuutta, jotta asiat hoituisivat järkevästi ja oikeudenmukaisesti.

– Täytyy olla erilaisia suunnittelutasoja, vuorovaikutusta ja mahdollisuus muutoksenhakuun. Niistä emme pääse millään uudistuksella. Mutta järjestelmän tulee olla joustava erilaisten alueiden tarpeisiin eikä pakottaa tarpeettomasti määrämuotoisiin menettelyihin, Rajala toteaa.

Lisätietoja: 

Ilona Mansikka

Kaavoituspäällikkö

+358 40 524 9186

Maakuntakaavoitusprosessin kehittäminen, Uusimaa-kaava 2050, Kaavoituksen aluevastuu: Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa. Aluesuunnittelun johtaja Paula Autioniemen varahenkilö

Kaikki uutiset