Kohtuuhintainen asuminen on kaikkien etu

Uusimaa kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Uudenmaan liiton väestö- ja työpaikkaprojektioiden selvityksessä on tunnistettu, että vaikka syntyvyys on ennätyksellisen alhaista, tuo maahanmuutto muuttovoittoa. Toinen leimaava ilmiö on väestön ikääntyminen, ja kolmas asuntokuntien väestöä suurempi suhteellinen kasvu. Kaikki nämä trendit peräänkuuluttavat monipuolista ja riittävää asuntotarjontaa.

Vuoden 2022 asukasbarometrin mukaan yhä useampi haluaa löytää kotinsa kaupunkiympäristöstä, läheltä palveluita ja kaupunkiluontoa. Kun arjen toiminnot, kuten työn, opintojen ja harrastusten paikat ovat lähellä, on arki sujuvaa – ja esimerkiksi vuorotyön tekeminen mahdollista. Monipuolinen ja eri ryhmille saavutettava asuntotarjonta palveluineen mahdollistaa yksilöiden hyvinvoinnin, mutta samalla se on keskeinen osa alueellista hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta – sekä yhteiskunnan eheyttä ja toimivuutta.

Toiveena kohtuuhintaista kaupunkiasumista

Valmisteilla olevan Uudenmaan maakuntaohjelman ”Onnellisten Uusimaa” -kärki muistuttaa alueellisen eriytymisen ehkäisyn ja siihen liittyen kohtuuhintaisen asumisen merkityksestä. Perinteisesti Suomi on sijoittunut hyvin asumisen kohtuuhintaisuuden ja laadun sekä asunnottomuuden eurooppalaisissa vertailuissa, mutta suunta on kääntymässä.

Suomessa ei yksiselitteistä, virallista määritelmää asumisen kohtuhintaisuudelle ole. EU:n tilastoinnista vastaavan Eurostatin mukaan asuminen ei ole kohtuuhintaista, jos asumiskustannukset ylittävät 40 % kotitalouden tuloista. PTT:n mukaan raja on 30–40 % kotitalouden käytettävissä olevista tuloista.

Perinteisesti Suomi on sijoittunut hyvin asumisen kohtuuhintaisuuden ja laadun sekä asunnottomuuden eurooppalaisissa vertailuissa, mutta suunta on kääntymässä.

Suomessa pienituloisten kotitalouksien asumismenot ovat EU-keskiarvoa korkeammat: köyhyysriskissä olevat kotitaloudet käyttivät vuonna 2024 keskimäärin 42 % tuloistaan asumiseen, ja vuokralla asuvista lähes joka seitsemäs yli 40 %.

Yksiselitteisten määritelmien puuttuessa kohtuuhintaisuus liitetään ensisijaisesti sosiaaliseen asuntotuotantoon, ja siten tiettyjen erityisryhmien sekä sosiaalipolitiikan asiaksi. Asumiskustannusten nousu koskettaa kuitenkin laajasti pieni- ja keskituloisia kotitalouksia. Se vaikuttaa tuloeroihin ja eriarvoisuuteen kaupungeissa, mutta myös asumisen laatuun ja esimerkiksi työllisyyteen.

Asuminen on perusoikeus

Kohtuuhintaisen asumisen ja alueiden kehityksen kysymyksissä on hyvä huomata, että asuminen on perustarve ja ihmisoikeus. Oikeus tuodaan esiin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa sekä Suomen perustuslaissa. Perustuslain 19 § mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Voimassa on myös laki asunto-olojen kehittämisestä.

Kansainvälistäkin huomiota saanut ”Asunto ensin” -periaate korostaa sekin asuntoa ihmisoikeutena. Ensimmäinen asunnottomalle tarjottava tuki tulisi olla oma asunto; ”kadulta käsin on vaikea opiskella tai käydä töissä”. Työtä kuvataan muun muassa Asunto ensin -laatusuositukset 2025 -julkaisussa. Kiitos aktiivisten ja linjakkaiden toimenpiteiden, on asunnottomien määrä Suomessa ollut pitkään kansainvälisestikin vertailtuna alhainen. Tuoreimpien tietojen mukaan asunnottomien määrä on kuitenkin kääntynyt nousuun.

Monipuolinen asuntotarjonta tukee elämänvaiheita

Asuntotarjonnan monipuolisuus tarkoittaa, että eri elämäntilanteisiin löytyy sopivia vaihtoehtoja. Tarvitaan niin pienempiä asuntoja yksinasuville kuin muuntuvia ratkaisuja uusioperheille, esteettömiä ratkaisuja ikääntyville ja yhteisöllisiä asumismuotoja niille, jotka kaipaavat enemmän sosiaalista vuorovaikutusta tai tukea arkeensa, muiden muassa.

Ikäystävälliset asuinympäristöt sopivat parhaimmillaan monelle. Seniori- ja palveluasuminen voi yhdistyä useammankin sukupolven yhteisölliseen asumiseen, sekä asumista tukeviin yhteis- ja palvelutiloihin. Ratkaisut vaativat kattavaa yhteistyötä niin kuntien, hyvinvointialueiden sekä muiden keskeisten toimijoiden kanssa.

Ikääntyvän väestön ohella maahanmuutto vaikuttaa siihen, millaista asuinalue ja asuntosuunnittelua tarvitsemme. Selvitysten mukaan maahanmuuttajat keskittyvät kasvukeskuksiin, joissa monet kuitenkin asuvat kantaväestöä ahtaammin, perhekokojen poiketessa perinteisestä keskiarvostamme. Tarvetta on nykyistä suuremmille ja samalla kohtuuhintaisille kerrostaloasunnoille. Olisikin aika kysyä, voisivatko tarpeita vastaavat asunnot sijaita hyvien joukkoliikenneyhteyksien ansiosta pääkaupunkiseutua etäämmällä.

Millaisia ratkaisuja kunnat voivat tarjota monimuotoistuviin tarpeisiin?

Maahanmuuttajien asumispreferenssit näyttäytyvät jokseenkin samankaltaisina kuin valtaväestön, etenkin hallintamuodon osalta: valtaosa ilmaisee ihanteekseen omistusasumisen. Myös omakotitaloasuminen ilmoitetaan toiveeksi, noudattaen ”oma tupa, oma lupa” -ajattelua. Harva kuitenkaan uskoo taloudellisen tilanteensa mahdollistavan omistamista tai omakotitaloasumista tulevaisuudessakaan.

Asunto- ja asuinaluesuunnittelua sekä korjausrakentamista tulisikin tarkastella yhä enenevissä määrin eri asukasryhmien tarpeista lähtien. On tarpeellista arvioida, miten muilla talotyypeillä ja suunnitteluratkaisuilla voidaan vastata omistamisen ja omakotiasumisen ominaisuuksiin, menettämättä tiivistyvän kaupunkirakenteen ja palveluinfran etuja sekä kohtuuhintaisuutta. Parhaimmillaan tarpeita vastaava asuntotarjonta ja sopivat palvelukokonaisuudet houkuttelevat niin osaavaa työvoimaa kuin lapsiperheitä, muuallekin kuin kasvukeskuksiin.

Hallintamuotoja ja tuettua asuntotuotantoa

Monipuolisuus ei tarkoita vain talotyyppiä, asunnon kokoa tai muotoa – se tarkoittaa myös erilaisia hallinta- ja rahoitusmuotoja, kuten vuokra- ja omistusasumista sekä näiden välimuotoja. Kun tarjonta on monipuolista, ihmiset voivat tehdä valintoja, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan ja elämäntapaansa, eri elämäntilanteissa ja tuloluokissa.

Asuntomarkkinoiden toiminta pelkästään markkinaehtoisesti ei takaa asumisen perusoikeuden toteutumista. Asunnottomuus kuten myös ahtaus ja epäterveelliset asuinolot voivat aiheuttaa yhteiskunnallisesti epätoivottavaa kehityskulkua. Tähän liittyvää segregaation kysymystä käsittelemme seuraavassa blogissamme.

On tärkeää, että asumisratkaisuissa ja -tarjonnassa on joustoa.

Suomessa pienituloisten kotitalouksien asumisen tukeminen perustuu ensisijaisesti asumistukeen sekä julkisen sektorin tukemaan asuntotuotantoon (ent. ara, nyk. Varke-tuotanto), jotka täydentävät toisiaan. Asumistuki tuo suoraa tukea ja monipuolistuttaa mahdollisuuksia yksityisillä vuokramarkkinoilla. Vastaavasti valtion tuotantotukemat asunnot lisäävät kohtuuhintaisen asumisen mahdollisuuksia. On tärkeää, että kukin löytää varallisuuteensa ja elämäntilanteeseensa sopivan asunnon – ja kodin.

Joissain tapauksissa julkisesti tuettu vuokra-asunto on ainoa vaihtoehto turvata asuminen. Tämä ei ole keneltäkään pois, vaan meille kaikille lisää. Elämäntilanteet voivat vaihdella nopeastikin, kuten esimerkiksi tilapäinen avuntarve. On tärkeää, että asumisratkaisuissa ja -tarjonnassa on joustoa. Sillä tuemme myös asuntomarkkinoiden kokonaistoimivuutta.

Kohtuuhintaisuus haastaa

Korkojen nousu sekä rakennuskannan saneeraustarpeet ovat nostaneet valtion tukeman asuntotuotannon vuokratasoa markkinavuokria nopeammin. Vuokratason noustessa asukkaat saattavat joutua etsiä edullisempia asuntoja yhä kauempaa. Asunnon ja asuinalueen muutos muuttaa ihmisen elämän ja arjen: on luovuttava tutuista koulu- ja työympäristöistä, ehkä sosiaalisesta turvaverkostakin. Kohtuuhintaisten asuntojen puute voi myös lisätä erityisesti pääkaupunkiseudulle osuvaa asunnottomuutta.

Varken asuntomarkkinakatsauksen 2025 mukaan vielä kuluvana vuonna valtion tukema asuntotuotanto pysyy edellisvuoden tasossa, koko vuoden osalta noin 8000 asunnossa maassamme. Suhteellinen osuus asuntotuotannosta on noin puolet, sillä vapaarahoitteinen asuntorakentaminen ei ole vielä noussut pohjalukemista.

Vaikka avustusten ja korkotukien päätöksenteko tapahtuu valtakunnallisella tasolla, on kunnilla keskeinen rooli kohtuuhintaisen asumisen edistämisessä.

Tulevaisuus on kuitenkin epävarmempi. Vuoden 2026 valtion budjettiesityksen mukainen korkotukivaltuus mahdollistaisi ensi vuonna enää noin 5 000 uuden vuokra-asunnon rakentamisen. Uusille asumisoikeushankkeille ei korkotukilainaa enää myönnetä lainkaan, mikä osaltaan kaventaa asumistarjontaa ja valinnanmahdollisuuksia.

Vaikka avustusten ja korkotukien päätöksenteko tapahtuu valtakunnallisella tasolla, on kunnilla keskeinen rooli kohtuuhintaisen asumisen edistämisessä. Kunnat voivat vaikuttaa asuntotarjontaan esimerkiksi varaamalla tontteja julkisesti tuetulle vuokra-asuntotuotannolle edulliseen hintaan sekä ohjaamalla kaavoitusta niin, että se tukee monipuolista ja eri väestöryhmien tarpeisiin vastaavaa asuntotuotantoa. Tässä keskeisessä asemassa ovat kuntien asunto- ja maapoliittiset ohjelmat. Tärkeää on myös hahmottaa tulevaisuuden erilaiset asukasryhmät ja asumistarpeet, yhdessä kunnan alueellisten ominaispiirteiden kanssa.

Uudenmaan erilaiset seudut ja kunnat tarjoavat erilaisia asumismahdollisuuksia

Uudenmaan alueella on runsaasti erilaisia asumisen vaihtoehtoja ja asuinympäristöjä. Tiiviin kaupunkirakenteen ja väljempien, maaseutumaisten kuntien väliset erot näkyvät, kun kaupunkien ja kuntien asuntokantaa vertaillaan suhteessa toisiinsa.

HSY:n julkaisemassa Asuntokatsauksessa tällainen vertailu on tehty Helsingin seudun 14 kunnan välillä asuntojen hallintamuotorakenteen näkökulmasta. Kaupunkimaisilla, tiiviillä, hyvän saavutettavuuden alueilla vuokra-asuntojen osuus on selvästi suurempi kuin maaseutumaisemmilla alueilla. Maaseutumaisemmissa KUUMA-kunnissa korostuu erityisesti erillispientalojen suuri osuus, ja vastaavasti vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja on vähemmän.

Koko Uudenmaan mittakaavassa valikoimaan tulee vielä uudenlaisia vaihtoehtoja. Kun etäisyys kasvukeskuksista kasvaa, asumisen kustannukset voivat olla maltillisempia ja samalla rahalla voi saada runsaasti enemmän neliöitä ja luonnonläheisemmän asumisympäristön. Erilaiset asuinympäristöt soveltuvat erilaisiin elämäntapoihin ja tyyleihin.

Eija Hasu

Kirjoittaja on Uudenmaan liiton maakunta-arkkitehti.

Yhteystiedot:

040 556 0238, eija.hasu@uudenmaanliitto.fi

Miliza Ryöti

Kirjoittaja on HSY:n seutu- ja ympäristötiedon asumisen asiantuntija. 

Tutustu myös näihin

Uutinen

5.12.2025

Uusi katsaus avaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja vihreän siirtymän seurannan käytäntöjä ja kehittämistarpeita kunnissa ja maakunnissa

Tehoava: Tehoa ja vaikuttavuutta maakuntien ja kuntien ilmastotyöhön -hankkeen tuore katsaus kokoaa ensimmäistä kertaa laajasti yhteen, millaista ilmastotyön ja vihreän siirtymän seuranta on tällä hetkellä Suomen kunnissa ja maakunnissa.

Blogi

4.11.2025

Maapallon kriittiset keikahduspisteet uhkaavat yhteiskuntia – Global Tipping Points -konferenssin antia

Osallistuin heinäkuussa 2025 Global Tipping Points 2025 -konferenssiin Iso-Britanniassa Exeterissä Visiona ilmastokestävä Uusimaa eli VILKKU-hankkeen puitteissa. Konferenssi kokosi yhteen tutkijoita, päättäjiä, julkisen ja yksityisen sektorin asiantuntijoita ja muita toimijoita eri puolilta maailmaa keskustelemaan maapallon kriittisistä keikahduspisteitä ja uusimmista tutkimuksista niihin liittyen.

Lisää ajankohtaisia aiheita