Siirry sisältöön
Haku
Blogi

Maakuntakaavoitukseen tarvitaan joustava työkalupakki

Ilona Mansikka

Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistuu. Samalla osa osallisista miettii, miksi kokonaisuudistusta tarvitaan, sillä nykyinen laki on joustava ja toimii hyvin eri tilanteissa. Toki lakiehdotuksessa on paljon hyvääkin, esimerkiksi tavoite vastata paremmin ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden katoon. Kaavoittajille tarjottu työkalupakki tuntuu kuitenkin kevyeltä painavien haasteiden ratkomiseen.

Työkalut tarpeen mukaan

Uusi laki tuntuu jäykistävän suunnittelujärjestelmää ja vaikeuttavan lain tavoitteisiin vastaamista rajaamalla muun muassa maakuntakaavan oikeusvaikutuksia.

Jotta lain tavoitteet voidaan saavuttaa, pitäisi maakuntakaavan oikeusvaikutteista sisältöä laajentaa nykylain mukaiseksi joustavaksi työkalupakiksi. Tällöin kaavoittajat ja päättäjät eri puolilla Suomea, eri tilanteissa voisivat jatkossakin valita maakuntakaavan aiheet tarpeen mukaan.

Jotta lain tavoitteet voidaan saavuttaa, pitää maakuntakaavan oikeusvaikutteista sisältöä laajentaa nykylain mukaiseksi joustavaksi työkalupakiksi.

On lyhytnäköistä ja jäykkää antaa maakuntakaavoittajille tulevaisuuden rakentamiseen työkalupakki, jossa on vain muutama työkalu eli oikeusvaikutteinen aihe. Emme vielä tiedä, mitä kaikkea tulemme tulevaisuudessa tarvitsemaan. Kaikki keinot ja kaikkien työpanos tarvitaan isoihin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen vastaamiseen.

Ilmastoasiat keskiöön

Myös ilmastotavoitteisiin vastaaminen vaikeutuu tiukkaan rajatulla työkalupakilla. Ilmastokysymykset pitäisi voida huomioida eri kaavatasoilla ja tilanteissa vaikuttavimmalla ja resurssien kannalta järkevimmällä tavalla, sillä keskeisimmät päästölähteet ja vaikuttavimmat työkalut vaihtelevat eri alueilla.

Lisäksi ilmastonmuutoksen kaltaiseen laajaan haasteeseen vastaamisessa on huomioitava myös riittävän laajat alueet sekä hiilivarastot ja -nielut. Nämä ratkaisut hallitaan parhaiten maakuntakaavan ja kaupunkiseudun tasolla.

Suurin osa Suomea on kuitenkin jäämässä kaupunkiseutujen ulkopuolelle eikä uusi kaupunkiseutusuunnitelmakaan ole oikeusvaikutteinen. Siksi olisikin tärkeää, että maakuntakaavalla voitaisiin ohjata oikeusvaikutteisesti ilmastomyönteistä kehitystä.

Tehokkaita ilmastonmuutoksen hillintään vastaavia työkaluja uhkaa jäädä pois maakuntakaavan työkalupakista.

Uudessa laissa maakuntakaavan oikeusvaikutteinen sisältö ollaan rajaamassa ainoastaan viherrakenteeseen, liikenneverkkoon sekä aluerakenteeseen, joka sisältää vain keskukset, niiden liikenneyhteydet ja teknisen huollon. Tehokkaita ilmastonmuutoksen hillintään vastaavia työkaluja uhkaa jäädä pois maakuntakaavan työkalupakista. 

Pois jäisivät muun muassa seudullinen yhdyskuntarakenne sekä energian tuotannon ja luonnonvarojen käytön alueet. Siten esimerkiksi uusien asemanseutujen, tuulivoima-alueiden ja kaivosten rakentumista ja yhteensovittamista muun alueidenkäytön kanssa ei ohjaisi seudullisella tasolla jatkossa enää kukaan.  

Iso kysymys onkin, toteuttaako uusi lakiluonnos sille asetettuja ilmastoon liittyviä tavoitteita, kun se karsii raskaalla otteella maakuntakaavan sisältöä.

Miten käy seudulliselle yhdyskuntarakenteelle?

Jos maakuntakaavojen oikeusvaikutteista sisältöä karsitaan uudella lailla, mikään oikeusvaikutteinen kaava ei siis jatkossa ohjaa seudullista eli kuntarajat ylittävää yhdyskuntarakennetta kestävään suuntaan. 

Lakiluonnoksen mukainen maakuntakaava on vain verkostojen luuranko, jossa seudullisen viherrakenteen, liikenneverkon ja yhdyskuntarakenteen muodostama kokonaisuus jää vaillinaiseksi ja näiden välinen vuorovaikutus käsittelemättä. 

Yhdyskuntarakenteen hajautumisen riski on tällöin suurempi, mikä on ilmastotavoitteiden vastaista. Myös liikennejärjestelmä ja viheralueiden kokonaisuus toimivat huonommin.

Mikään oikeusvaikutteinen kaava ei jatkossa ohjaa seudullista eli kuntarajat ylittävää yhdyskuntarakennetta kestävään suuntaan.

Jos seudullinen yhdyskuntarakenne jää uupumaan laista, jää maakuntatasolla tehtävän liikennejärjestelmäsuunnitelman ja seudullisen yhdyskuntarakenteen muodostama kokonaisuus vajavaiseksi ja heikoksi, jolloin maakuntakaavalla ei voida edistää kestävää liikennejärjestelmää.

Esimerkiksi uutta ratakäytävää ja sen uusia asemanseutuja ei voida suunnitella ylikunnallisena kokonaisuutena varmistaen, että uusi investointi on yhteiskuntataloudellisesti kannattava ja toteuttaa ilmastotavoitteita.

Myös varautuminen tuotannon ja logistiikkatoimintojen edellyttämän raskaan liikenteen tarpeisiin vaikeutuu. Tämä haittaa erityisesti alueen kilpailukykyä.

Esimerkiksi uutta ratakäytävää ja sen uusia asemanseutuja ei enää suunnitella ylikunnallisena kokonaisuutena.

Jos seudullinen yhdyskuntarakenne jää pois laista, ei myöskään sen kehittämisen vaikutuksia maakunnan viherrakenteeseen pystytä arvioimaan eikä ohjaamaan.

Kuka huolehtii siis jatkossa, ettei alueen kehittäminen aiheuta haittaa esimerkiksi maakunnallisille luontoarvoille, ekologiselle verkostolle, ilmastonmuutoksen kannalta tärkeille hiilinieluille, maakunnan virkistysverkostolle, luonnonvaroille tai vaikka valtakunnallisille maisema-alueille.

Vaikutukset ulottuvat myös luonnonvarojen käyttöön sekä eri maankäytön intressien yhteen sovittamiseen. Esimerkiksi maa- ja metsätalousalueiden pirstoutuminen haittaa kyseisten elinkeinojen harjoittamista. Metsä- ja peltoalueet ovat tärkeitä myös virkistyksen, matkailun, luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston kannalta.

Vielä voimme vaikuttaa!

Ansiokkaista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan huolimatta uusi laki sisältää maakuntakaavoituksen oikeusvaikutteisten aiheiden rajaamisen takia ongelmakohtia. Onneksi näihin on vielä mahdollista vaikuttaa.

Ratkaisuehdotus on yksinkertainen: Maakuntakaavan oikeusvaikutuksia tulisi täydentää lakiluonnokseen siten, että sisältö kattaa myös muut kunkin maakunnan kehittämisen kannalta tärkeät aiheet nykyistä lakia vastaavalla tavalla.

Ilona Mansikka

Kirjoittaja työskentelee kaavoituspäällikkönä Uudenmaan liitossa.
Kaikki uutiset