Millaisilla ohjauskeinoilla turvaamme metsäluonnon ja hiilinielut?
Tulevan hallituskauden aikana on rakennettava uudenlainen liittolaisuus luonnon kanssa ja asetettava luonnonvarojen hyödyntämiselle ekologisesti kestävät rajat. Uudella hallituksella on mahdollisuus ohjata metsäsektoria uudistumaan niin, että arvonlisää voidaan ylläpitää samalla hakkuumääriä kohtuullistaen.
Lyhyen tähtäimen taloudellisten hyötyjen tavoittelun sijaan tulisi edistää metsäteollisuuden jalostusarvon nostoa. Lisäksi pitäisi uskaltaa ottaa käyttöön ohjauskeinot, jotka takaavat luonnon monimuotoisuuden ja hiilensidonnan riittävän huomioimisen metsätaloudessa.
Uudenmaan ja koko Suomen kunnianhimoiset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi ja metsien hiilinielujen ylläpitämiseksi vaativat nopeita toimia. Nykyiset toimet jättävät meidät kauas tavoitteistamme, joten tarvitsemme uusia keinoja. Metsien intensiivinen käyttö on keskeinen syy niin metsäluonnon heikolle tilanteelle kuin maankäyttösektorin hiilinielujen notkahtamiselle.
Metsäsektorin arvonlisän kasvattamiseen riittää potentiaalia
On ymmärrettävää, että oikeutta metsien varsin vapaalle käytölle on haastavaa rajoittaa, koska metsäteollisuus on niin merkittävä Suomen taloudelle. Onkin syytä miettiä samanaikaisesti, miten alan tuottamaa arvonlisää voidaan ylläpitää ekologisesti ja ilmastollisesti kestävällä tavalla.
Useat tahot ovat tuoneet esiin, että metsäteollisuuden jalostusarvo on saatava nousuun. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden trendi on ollut päinvastainen – jalostusarvo käytettyä puukuutiota kohden on puolittunut. Myös arvonlisä kokonaisuudessaan on noin kolmanneksen pienempi kuin 2000-luvun alussa.
Luonnonvarakeskus arvioi alkuvuodesta julkaistussa selvityksessään(Siirryt toiseen palveluun), että Suomessa riittää potentiaalia metsäpohjaisen arvonlisän moninkertaistamiseen. Metsäbiotalouden tiedepaneelin terveisissä hallitusneuvottelijoille(Siirryt toiseen palveluun) korostuivat myös jalostusarvon nostamiseksi tarvittavat toimet. Niissä mainitaan muun muassa tarve tekniselle ja taloudelliselle analyysille kehittelyvaiheessa olevista innovaatioista sekä panosten kohdentaminen uusien teknologioiden demonstroimiseksi, joka mahdollistaa tulevat kaupallisen mittakaavan tuotannolliset investoinnit.
Merkille pantavaa on, että metsäteollisuuden tutkimus- ja kehittämismenot ovat vain 0,3–0,4 prosenttia liikevaihdosta.
Merkille pantavaa on, että metsäteollisuuden tutkimus- ja kehittämismenot ovat vain 0,3–0,4 prosenttia liikevaihdosta, kun muulla tehdasteollisuudella vastaava luku on noin kaksi prosenttia. Metsäsektorilla itsellään on suurin vastuu tilanteen parantamiseksi, mutta myös yhteiskunnan tulisi mahdollisuuksien mukaan tukea alan TKI-toimintaa ja investointien ohjautumista Suomeen.
Pienentyvät hiilinielut tulevat kalliiksi
Vaikka metsäteollisuus on tehnyt viime vuosina hyvää tulosta, tulee siihen vaaditulla hakkuutasolla olemaan myös hintalappunsa. Suomen maankäyttösektorin hiilinielujen jäädessä sitovan tavoitteen alle täytyy hillintätoimia kiristää muilla sektoreilla tai nieluyksiköitä ostaa.
Pienentyneiden hiilinielujen hyvittämisen hinnaksi on arvioitu noin 2–7 miljardia vuosina 2021–2025, jos hakkuut pysyvät nykytasolla. Asukasmääräosuuttaan suurempana veronmaksajana Uusimaa saa kokoaan suuremman taakan kannettavakseen, vaikka metsäsektori hyödyttää eniten muita alueita Suomessa.
Vaikka metsäsektorin arvonlisää onnistuttaisiin kasvattamaan, jäisivät hakkuiden pysyminen kestävissä rajoissa sekä metsäluonnon ja hiilinielujen tilanteen paraneminen hyvän uskon varaan ilman ohjauskeinoja.
Viimeisimpänä Suomen ympäristökeskus julkaisi raportin(Siirryt toiseen palveluun), jossa on esitelty erilaisia ohjauskeinoja hiilinielujen vahvistamiseksi sekä punnittu niiden vaikuttavuutta ja mahdollisia käyttöönoton haasteita. Taloudelliset ohjauskeinot tekevät hiilinielujen kasvattamisesta ja säilyttämisestä metsänomistajalle kannattavaa.
Ohjauskeinoja siis on, mutta uuden hallituksen tehtäväksi jää valita mitkä otetaan käyttöön.
Vaikka taloudelliset ohjauskeinot ovat usein sosiaalisesti hyväksyttäviä, tällaisten ohjauskeinojen käyttöönotto voi olla hidasta ja kallista. Metsien käyttöä voidaan ohjata myös lainsäädännöllä, joka on yhteiskunnalle edullisempaa ja toimeenpano suoraviivaista. Ohjauskeinoja siis on, mutta uuden hallituksen tehtäväksi jää valita mitkä otetaan käyttöön.
Metsäsektorin tulevaisuus vaatii rohkeita päätöksiä ja onnistuneita toimia
Yksi Uudenmaan hallitusohjelmatavoitteista on metsälain päivittäminen niin, että ekologinen ja ilmastollinen kestävyys tulisivat paremmin huomioiduksi. Metsien päätehakkuun ikä- ja läpimittarajojen sekä taimikonperustamisilmoitusten palauttamisella käyttöön pystyttäisiin vähentämään liian nuoriin metsiin tehtyjä päätehakkuita. Samalla helpotettaisiin uudistamisvelvoitteen täyttymisen valvontaa. Luonnon monimuotoisuutta lisääville rakennepiirteille, kuten lahopuulle ja lehtipuille, tulee asettaa tiedeperusteiset määrälliset tavoitteet.
Lain päivittämisen lisäksi on kannatettavaa kehittää taloudellisia ohjauskeinoja, joiden avulla voidaan lisätä luontoarvoja ja hiilensidontaa enemmän kuin laki vaatii. Toimiviksi todettujen METSO- ja HELMI-ohjelmien jatkaminen ja rahoituksen vahvistaminen ovat erityisen tärkeitä eteläisen Suomen luontoarvojen säilymiselle ja lisäämiselle. Luontoarvoiltaan kaikkein merkittävimpien kohteiden, kuten viimeisten vanhojen metsien, rajaamiseen talouskäytön ulkopuolelle on kiire löytää keinot.
Eikä sovi myöskään unohtaa monimuotoisten metsien arvoa meidän fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitäjänä.
On huomioitava, että myös metsäsektorin tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin onnistumme metsäluonnon vaalimisessa. Monimuotoiset metsät ovat terveempiä ja vähemmän tuhoherkkiä, jolloin ne sietävät myös tulevaisuuden ilmasto-olosuhteita paremmin. Eikä sovi myöskään unohtaa monimuotoisten metsien arvoa meidän fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitäjänä.
Maria Sirviö
Kirjoittaja on Uudenmaan liiton metsäasiantuntija, jolla on otsalamppu aina taskussa, koska tarve päästä pimeään metsään voi iskeä milloin tahansa.
Yhteystiedot: maria.sirvio@uudenmaanliitto.fi, puh. 040 612 7909
Tutustu myös näihin
Artikkeli
31.3.2025
Panostamme kuntien ja muiden sidosryhmien tukemiseen elinvoimaan, kestävyyteen ja innovaatiotoimintaan liittyvissä kysymyksissä
Uudenmaan kunnat ja muut sidosryhmät voivat olla yhteydessä kestävyys-, innovaatio- ja elinvoimaryhmiin saadakseen tukea näissä teemoissa.
Avoimet työpaikat
28.3.2025
Haemme ympäristöpäällikköä
Haluatko johtaa Uudenmaan kestävää kehitystä ja ympäristösuunnittelua? Etsimme joukkoomme kokenutta ja tavoitteellista ympäristöpäällikköä vakituiseen tehtävään.
Artikkeli
25.3.2025
ALKE-keskustelujen keskiössä luonnon monimuotoisuus, henkinen kriisinkestävyys ja kasvutoimet – Jatkossa toiveena maakuntakohtaiset keskustelut
Valtio ja maakunnat käsittelivät ajankohtaisia teemoja 20.–21. maaliskuuta aluekehittämiskeskusteluissa eli ALKE-keskusteluissa. Keskusteluteemoina oli luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, henkinen kriisinkestävyys sekä alueellisten ja kansallisten toimien yhteensovitus talouskasvun vauhdittamiseksi.
Blogi
14.3.2025
Kulttuurikunto kuuluu kuntien ja alueiden päättäjille
Kulttuuri on kuntien peruspalvelu. Kulttuuri kunnassa tarkoittaa ikimuistoisia kulttuuritapahtumia: niitä hetkiä, kun yhdessä toisten kanssa pääsemme irti arjesta kulttuurin kuljettaessa meitä toisiin maailmoihin. Kulttuuri tekee kunnassa ja hyvinvointialueilla paljon muutakin. Kulttuuri tekee arjestamme rikkaampaa ja merkityksellisempää. Kulttuuri on kaurapuuro aamupalapöydässä, ilman sitä päivästä ei tule mitään, kirjoittaa asiantuntija Katriina Rosavaara blogikirjoituksessaan.