Tehokkaampaa ravinnekiertoa ja puhtaita perunakantoja – Interreg-hankkeet vahvistavat Suomen ruokaturvaa

Kotimainen ruuantuotanto on Suomen huoltovarmuuden tukipilari. Alaa kuitenkin haastavat paitsi geopoliittiset kriisit myös ilmastonmuutos ja tarve vähentää tuotannosta aiheutuvia päästöjä. Interreg-ohjelman hankkeissa näihin haasteisiin on vastattu kansainvälisellä yhteistyöllä. Keskiössä on ollut muun muassa kierrätysravinteiden käytön edistäminen ja vesistöihin päätyvän ravinnekuorman vähentäminen.

Interreg-ohjelman kautta rahoitetuilla hankkeilla suomalaiset toimijat ovat etsineet skaalautuvia ratkaisuja kestävämpään maatalouteen ja omavaraiseen ruuantuotantoon yhdessä naapurimaiden kanssa. Hankkeiden avulla peltojen kipsikäsittely on lisääntynyt, puhtaiden perunalajikkeiden saatavuus on parantunut ja ravinteiden kierrätys sekä viheralueiden monipuolinen hyödyntäminen ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin.

Peltojen kipsikäsittelyllä potentiaalia vähentää Itämeren fosforikuormaa 

Rehevöityminen on yksi Itämeren suurimmista ongelmista. Valtaosa merta rehevöittävästä fosforista on nykyisin peräisin pelloilta, joista sade huuhtoo ravinteita vesistöihin. Suomessa ongelma on tunnistettu ja siihen on haettu ratkaisua peltojen kipsikäsittelystä, joka on havaittu tutkimuksissa erittäin tehokkaaksi menetelmäksi. Muissa Itämeren rantavaltioissa menetelmä on kuitenkin vielä melko tuntematon.

Suomen ympäristökeskuksen vetämässä GYPREG-hankkeessa kipsikäsittelyn potentiaalia tutkittiin ja pilotoitiin Ahvenanmaalla, Ruotsissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

– Kipsi vaikuttaa peltoon lähes välittömästi, toisin kuin perinteiset vesiensuojelumenetelmät, joiden vaikutus voi viedä vuosikymmeniä. Suomessa olemme jo päässeet huimiin tuloksiin: joissain kokeissa jopa puolet fosforikuormasta on saatu pois, kertoo Petri Ekholm, hankkeen johtava tutkija Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Suomessa kipsikäsittelyn testialueeksi valikoitui Ahvenanmaa, jossa sijaitsevat Suomen fosforirikkaimmat pellot. Pilotissa oli mukana kuusi viljelijää, ja käsittelyä kokeiltiin 220 peltohehtaarilla erilaisia satokasveja. Syken tekemien mittausten perusteella kipsi vähensi fosforin taipumusta liueta maahiukkasista veteen merkittävissä määrin.

Hankkeen myötä tietoisuus kipsin hyödyistä on kasvanut koko Itämeren alueella, ja seuraavaksi kehitetään toimintamalleja menetelmän tueksi.

– Hankkeessa toteutetun kyselyn mukaan lähes 70 % ahvenanmaalaisista viljelijöistä suhtautuu positiivisesti kipsikäsittelyyn ja voisi harkita sen käyttöä. Myös muista maista saadut tulokset ovat samansuuntaisia, eli kipsikäsittelyllä on potentiaalia Suomen ulkopuolellakin, kertoo Maija Salmiovirta, projektipäällikkö John Nurmisen Säätiöstä.

Kierrätysravinteet ratkaisuna ravinteiden epätasaiseen aluejakaumaan 

Itämeren rantavaltioiden alueellisen yhteistyön tarve tunnistettiin myös CiNURGi-hankkeessa, jossa etsittiin keinoja Itämereen päätyvän ravinnekuorman vähentämiseen.

Luonnonvarakeskuksen kartoituksessa selvisi, että Suomessa syntyy vuosittain noin 17,9 miljoonaa tonnia kierrätyskelpoisia biomassoja, kuten kotitalouksien ja teollisuuden jätevirtoja sekä kotieläinten lantaa. Nämä biomassat sisältävät runsaasti maatalouden tarvitsemia ravinteita, kuten fosforia ja typpeä.

Ravinteiden maantieteellinen jakauma on kuitenkin epätasainen. Sitä voidaan edistää jalostamalla biomassat kuljetus- ja käyttökelpoiseen muotoon, kuten kierrätyslannoitteiksi. Optimaalisesti hyödynnettynä kotimaiset biomassat voisivat kattaa jopa 90 % Suomen kasvintuotannon fosforintarpeesta.

– CiNURGi-hankkeessa pilotoimme kierrätyslannoitteiden valmistusta yhdessä yritysten kanssa ja vauhditimme alan investointeja. Esimerkiksi alastarolaisyritys Kuljetus Tero Liukas Oy investoi kuljetusrekkaan kiinnitettävään infrapunamittauslaitteeseen, joka mittaa lietemäisen massan ravinnepitoisuuden reaaliajassa kuljetuksen aikana, kertoo johtava asiantuntija Sari Luostarinen Lukesta. Seuraavaksi hankkeessa laaditaan politiikkasuosituksia ohjaamaan Itämeren maita ravinteiden käytössä, prosessoinnissa ja kohdentamisessa.

Puhtaat perunalajikkeet vahvistavat ruokaturvaa

Peruna on ollut Suomessa parin sadan vuoden ajan tärkeä viljelykasvi. Se on pohjoisissa oloissa satoisa ja viljelyvarma, ja sen tuotantoa riittää sekä maamme omiin tarpeisiin että vientiin. Perunan erikoislajikkeista puhtaan siemenperunan saatavuus on Pohjois-Euroopan pienillä markkinoilla kuitenkin rajallista. Tuotantoa uhkaavat kasvitaudit ja epävarmat satovuodet, jotka voivat heikentää omavaraisuutta sekä samalla koko ruokaturvaa. Siksi monimuotoisuus on perunan viljelyssä tärkeää.

MainPotRe-hankkeessa Luke ja Ruokavirasto pyrkivät yhdessä Viron ja Latvian kumppaneiden kanssa parantamaan perunan erikoislajikkeiden saatavuutta tunnistamalla vanhoja perunakantoja sekä tallentamalla niitä paikallisiin geenipankkeihin. 

Hankkeen aikana havaittiin, että kohdemaissa on paljon yhteneväisiä perunakantoja, mutta eri nimillä. Geenipankkien tietoja yhtenäistettiin sekä vahvistettiin paikallisten perunalajikkeiden saatavuutta kuluttajille. Suomessa keskityttiin paikallisesti erityisten ja viljelyhistorian kannalta merkittävien lajikkeiden, kuten Lemin punasen ja euralaisen Vaaniin Herkun tunnettuuden parantamiseen. Perunalajikkeiden monimuotoisuusselvityksessä Suomesta löytyi liki 200 harrasteviljelijöiden käytössä olevaa perunalajiketta, joita päästiin kartoittamaan.

– Olemme parantaneet siemenperunoiden saatavuutta sekä kasvattaneet tietoisuutta siitä, mistä kuluttajien on mahdollista saada erikoisperunoiden puhdasta siementä. Erinimisten perunakantojen kokoaminen on myös ollut erittäin tärkeää sellaisten perunalajikkeiden määrittämiseksi, joilla on meille Suomessa kulttuurihistoriallista merkitystä. Jos tätä aineistoa ei koskaan selvitettäisi, saattaisimme menettää osan potentiaalisesti ainutlaatuisista perunakannoista, joita Suomessa on viljelty 200 vuoden ajan, kertoo MainPotRe-hankkeen projektipäällikkö Veli-Matti Rokka Lukesta.

Virtuaalimalleja luonnosta hyvinvointi- ja opetuskäyttöön

Ravinteiden ja omavaraisen ruuantuotannon lisäksi Interreg-rahoituksella on tutkittu lähipuistojen hyödyntämistä hyvinvoinnin ja oppimisen tukena, uutta teknologiaa hyödyntäen. Interactive Gardens -hankkeessa Luke ja Elonkierron ystävät ry kehittivät virtuaalisen Elonkierto-puiston, jonka avulla testattiin, kuinka virtuaalinen malli toimii luonnonvaratiedon oppimisympäristönä.

Elonkierto on Jokioisilla sijaitseva maatalouden ja luonnonvarojen tutkimuksen esittelypuisto. Virtuaalisen mallin avulla kouluryhmät pääsivät oppimaan interaktiivisesti muun muassa ruuan alkuperästä, kasvien ja eläinten geenivaroista, maataloudesta sekä luonnon tutkimuksesta. Oppimisympäristönä toimi Luken VirtuLab, joka tuo luonto- ja muut ympäristöt sisätiloihin korkealaatuisin audiovisuaalisin keinoin.

– Luken aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että virtuaalisella luontokokemuksella on samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kuin aidossa luonnossa oleilulla. Virtu-Elonkiertoa testanneet oppilaat ovat olleet sitä mieltä, että virtuaalitilassa on jopa helpompi keskittyä, kun voi tutustua muutamiin asioihin kerrallaan, esimerkiksi perehtyä eri perunalajikkeisiin, kertoo Sirpa Kurppa, hankkeen vastuuhenkilö Elonkierrosta.

Virtuaalisten mallien avulla luonnosta voivat oppia ja nauttia myös esimerkiksi vanhukset, jotka eivät fyysisesti enää pääse luontoon. Näiden ratkaisujen lisäksi hankkeessa kehitetään parhaillaan konseptipaperia, jolla puistojen hyvinvointia ja oppimista tukevia suunnitteluperiaatteita voidaan jalkauttaa kaupunkien maankäyttöön ja siten laajentaa viher- ja lähiluontoalueiden käyttöä ja käyttäjiä. Konseptipaperin kehityksessä ovat olleet mukana muun muassa Tornion ja Forssan kaupungit.

– Konseptipaperin avulla voimme kasvattaa puistojen ja virkistysalueiden käyttöastetta ja sitä kautta lisätä ihmisten terveydellistä ja sosiaalista hyvinvointia. Lisäksi hankkeen koulutuksellinen aspekti mahdollistaa elinikäisen oppimisen, summaa Leila Grönholm, Forssan kaupunginpuutarhuri.

EU:n Interreg-ohjelmat

Euroopan alueellisen yhteistyön Interreg-ohjelmista tuetaan viranomaisten ja julkisluontoisten toimijoiden yhteistyötä aluekehityksen tavoitteiden ja ohjelmatyön vaikuttavuuden parantamiseksi. Kysy hakuvinkkejä.

Tutustu myös näihin

Uutinen

28.10.2026

Tiekartat ohjaavat Uudenmaan maakuntaohjelman toimeenpanoa

Uudenmaan maakuntaohjelmalla on kolme painopistettä, Ympäristöviisas Uusimaa, Innovatiivinen Uusimaa ja Onnellisten Uusimaa. Kunkin painopisteen tiekartta tarkentaa ja täsmentää maakuntaohjelmaa ja sen tavoitteiden toteuttamista.

Artikkeli

23.10.2026

Aurinkosähköä taloyhtiöille ja vety polttoaineena – Interreg-hankkeet tuottavat tulevaisuuden energiaratkaisuja

Interreg Baltic Sea Region -hankkeissa ratkaistaan monialaisia tulevaisuuden haasteita ja lisätään EU:n alueiden välistä yhteistyötä. Suomi on ollut mukana projekteissa, joissa on rakennettu tiekarttoja vedyn polttoainekäytön lisäämiseksi rekkaliikenteessä ja lentoasemilla sekä selvitetty aurinkosähköyhteisöjen perustamista.

Blogi

21.10.2026

Kuka ohjaa datakeskuksia? Etsintäkuulutus työkalulle

Datakeskuksia suunnitellaan Suomeen ja myös Uudellemaalle tahtiin, joka saa suunnittelijan kulmakarvat nousemaan. Rakennelmat ovat isoja, kuluttavat paljon sähköä ja tuottavat valtavasti lämpöä. Mutta kuka kokonaisuutta oikeastaan ohjaa, kysyy Henri Jutila.

Uutinen

14.10.2026

Rakennusosien uudelleenkäyttö on suunniteltava ennen purkua – Uudenmaan rakennusosapankin pilotti kokosi opit

Uudellamaalla pilotoitiin vuoden ajan kuntia ja yrityksiä palvelevaa rakennusosapankkia, jossa koulutettiin rakennusosien uudelleenkäyttöön ja testattiin käytettyjen rakennusosien hyödyntämistä käytännössä. Juuri ilmestynyt loppuraportti kokoaa seitsemän pilottikokonaisuuden opit.

Lisää ajankohtaisia aiheita