Uudestamaasta maahanmuuttomaakunta?
Kansainvälistä liikkuvuutta käsittelevässä kirjallisuudessa on jo pitkään erotettu maahanmuuttomaat omaksi ryhmäkseen. Sillä on useimmiten tarkoitettu niitä valtioita, joissa kansakunnan on ajateltu muodostuvan vapaaehtoisesti sinne muuttavista ihmisistä.
Klassisia maahanmuuttomaita ovat siten olleet Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Uudessa maailmassa on aloitettu uutta elämää. Pitkään ajateltiin, että nämä yhteiskunnat ovat myös ikään kuin sulatusuuneja, joissa vanhat identiteetit tekevät tilaa uudelle ja yhteiselle.
Viime aikoina on käytetty myös kasvavassa määrin termiä maahanmuuttokaupunki (city of migration). Tällaisen kaupungin olemukselle, identiteetille ja toiminnalle on olennaista ihmisten muutto sisään ja ulos, alati muuttuva väestö.
Joillain maahanmuuttokaupungeilla on pitkä historia, toisista on vasta viime aikoina tullut sellaisia. Yhdet ovat sujut asian kanssa, toisissa muutokseen suhtaudutaan vastahakoisemmin. Kaikkia leimaa etninen, kielellinen, uskonnollinen ja muu kulttuurinen moninaisuus.
Pääkaupunkiseudulla asuu noin puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä.
Suomi on ollut laajemman maahanmuuton kohdemaa noin 35 vuotta. Muutto on kuitenkin pitkälti kohdistunut yhdelle kaupunkialueelle. Pääkaupunkiseudulla asuu noin puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä. Pitkään ylivoimainen ykköskohde oli Helsinki.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Ensin Espoo ja Vantaa menivät ulkomaalaistaustaisten väestöosuudella reilusti Helsingin ohi. Viime vaiheessa muuttoa ja sen seurauksena kasvua on alkanut suuntautua entistä enemmän myös muualle Uudellemaalle.
Onko Uudestamaasta tulossa maahanmuuttomaakunta? Jos on, mitä se tarkoittaa ja miten siihen pitäisi suhtautua? Voiko maakunta tehdä jotain sen eteen, että maakunnan yhteinen etu toteutuisi muuttuvassa maailmassa mahdollisimman täydellisesti?
Muutosta on kuitenkin tapahtumassa, ja se näkyy tuoreimmassa väestökehityksessä selvästi.
Miltä Uusimaa näyttää nyt kansainvälisen muuttoliikkeen näkökulmasta? Vuoden 2023 lopussa ulkomaalaistaustaisten osuus maakunnan väestöstä oli 18 %, Manner-Suomen maakunnista selvästi eniten. Noin 320 000 ulkomaalaistaustaisesta neljä viidesosaa on syntynyt ulkomailla.
Maakunnan ulkomaalaistaustaisista 86 % asuu pääkaupunkiseudulla, eli tässä mielessä Suomeen muuttaneet ja heidän lapsensa ovat alueellisesti yhä hyvin keskittyneitä. Muutosta on kuitenkin tapahtumassa, ja se näkyy tuoreimmassa väestökehityksessä selvästi.
Vuodesta 2010 vuoteen 2023 ulkomaalaistaustaisen väestön kasvuprosentti on ollut maakunnan kaikissa kunnissa vahva. Tuusulassa ulkomaalaistaustaisten määrä on yli nelinkertaistunut. 200 prosentin kasvuprosentin raja on rikkoutunut pääkaupunkiseudun ulkopuolella myös Järvenpäässä, Keravalla, Kirkkonummella, Mäntsälässä, Nurmijärvellä, Sipoossa ja Tuusulassa.
Yhdet muuttavat Suomeen ulkomailta, toiset muualta Suomesta. Uusimaa on Suomen maakunnista ainoa, joka on Suomen sisäisessä ulkomaalaistaustaisten muuttoliikkeessä selkeästi plussalla. Monet tulevat pääkaupunkiseudulle, mutta kasvavassa määrin myös kehyskuntiin. Niihin on muuttanut runsaasti ulkomaalaistaustaisia myös Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta.
Keravalla ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli vuoden 2023 lopussa jo 16,5 %. Tässä mielessä Kerava lähestyy Helsinkiä, jossa väestönosuuden kasvu on hitaampaa. Saa nähdä meneekö ohi vielä ennen vuotta 2030? Ulkomaalaistaustaisten väestönosuus oli yli 10 % myös jo Kirkkonummella ja Kauniaisissa.
Monessa kunnassa miinusmerkkisiä väestömuutosvuosia on jo useita peräkkäin.
Suhteellisen osuuden kasvukehitystä vauhdittaa Uudenmaan muu väestökehitys. Ilman ulkomaalaistaustaisia väestö olisi vähentynyt miltei kaikissa maakunnan kunnissa vuonna 2023, ja monissa se väheni sittenkin. Monessa kunnassa miinusmerkkisiä väestömuutosvuosia on jo useita peräkkäin.
Syntyvyys on maakunnassa matalalla tasolla, ja samanaikaisesti väestö ikääntyy toisesta päästä. Sen lisäksi, että työikäinen väestö on monin paikoin absoluuttisesti laskussa, väestöllinen ja sitä myöten myös taloudellinen huoltosuhde ovat entistä epäedullisempia. Jos työpaikkoja ja palveluja halutaan säilyttää, muuttajia siis myös tarvitaan.
Heille voi myös olla paitsi tilausta myös tilaa, koska asuntoja vapautuu ilman lisärakentamistakin. Jo nyt halvemmat asumiskustannukset ovat vetäneet pääkaupunkiseudulta paitsi suomalaistaustaisia myös ulkomaalaistaustaisia. Myös Suomeen muuttaneet pyrkivät tekemään rationaalisia valintoja omien mieltymystensä ja resurssiensa ristipaineessa.
Suomessa on työperusteisen maahanmuuton lisäämisestä käyty aika paljon julkista keskustelua, ja se myös jatkuu varmasti tulevaisuudessa. Monelta osin tämä keskustelu on kuitenkin ollut vahvasti idealistista. Uusimaa on Manner-Suomen maakunnistamme ainoa, jossa on paitsi tarvetta tulijoille myös aitoja edellytyksiä saada heitä suuremmassa määrin ulkomailta.
Kansainvälinen muutto Suomeen jatkuu edelleen, mahdollisesti jopa jonkin verran kasvaa nykyisestä.
On kuitenkin epätodennäköistä, että lähitulevaisuudessa ulkomaalaistaustaiset muodostaisivat suuren osan väestöstä maakunnan koko alueella, Hangosta Lapinjärvelle ja Kauniaisista Karkkilaan. Niin laajaa maahanmuuttoa Suomeen tuskin koskaan kohdistuu.
Sen sijaan voi pitää kutakuinkin varmana, että kansainvälinen muutto Suomeen jatkuu edelleen, mahdollisesti jopa jonkin verran kasvaa nykyisestä. Globaalille liikkuvuudelle merkittävä syy on työvoiman tarve, ja sitä meillä tulee kyllä olemaan.
Näissä oloissa varmana voi pitää myös sitä, että muuttoa tapahtuu entistä enemmän myös pääkaupunkiseudun lähiympäristöön, Helsingin seudun muihinkin kuntiin kuin Keravalle, näillä näkymin ainakin Kirkkonummelle, Järvenpäähän, Nurmijärveen ja Tuusulaan.
Myös kauempana, melkoisella varmuudella Lohjalla ja Porvoossa, odotettavissa on ulkomaalaistaustaisen väestön määrän ja osuuden kasvua. Vaikka muutos ei olisi suuri, kaikkialla Uudellamaalla kannattaa opetella ajatukseen, että täällä on monenlaisia ihmisiä erilaisista taustoista.
Kotoutumisessa ja sen edistämisessä paikallinen yhteisö on erittäin tärkeä.
Ei siis ole yhtään kaukaa haettua, että Uudestamaasta tulee maahanmuuttomaakunta, jota leimaa nykyistä paljon enemmän väestön vaihtuvuus ja moninaisuus, ihmisten erilaisuus. Jos näin käy, kehitykseen kannattaa suhtautua proaktiivisesti ja rakentavasti, ei tutkainta vastaan turhaan taistellen.
Maahanmuuttajien vastaanottamisessa tärkeää on sujuva asettautuminen ja tarvittaessa sen tukeminen. Monet löytävät paikkansa uudessa kotimaassa helposti, mutta useat esimerkiksi työn perässä tulleetkin tarvitsevat alkuun monenlaista apua ja tukea.
Kotoutumisessa ja sen edistämisessä paikallinen yhteisö on erittäin tärkeä. Sanotaankin, että koko kaupunki kotouttaa. Sitä se tekee paitsi julkisilla palveluillaan myös asenteillaan ja ilmapiirillään. Epäluulo ja nuiva suhtautuminen tuottavat pöydän toisella puolella samanlaista asennoitumista.
Tärkeä on paitsi yhteenkuuluvuuden tunne, myös yhteiset pelisäännöt. Se, että kaikki kokevat olevansa samassa veneessä, jossa jokaista soutajaa tarvitaan. Ja se, että kaikilla on jaettu käsitys siitä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä ja minkä sopivuudesta on syytä keskustella.
Paikallisten toimijoiden vahva asema voi tuottaa lisää sirpaleisuutta entisestäänkin hajanaiseen järjestelmään.
Suomessa ollaan kotouttamista siirtämässä entistä vahvemmin kuntien vastuulle. Uusi laki kotoutumisen edistämisestä tekee ensi vuodenvaihteessa kunnista kotouttamisen ykköstoimijoita, joilla on aikaisempaa enemmän niin valtaa kuin vastuutakin.
Tämä on monella tapaa hyvä asia, mutta siirtymä ei ole vailla riskejä. Paikallisten toimijoiden vahva asema voi tuottaa lisää sirpaleisuutta entisestäänkin hajanaiseen järjestelmään. Myös kotoutumisen edistämisessä ja monikulttuurisuuden rakentamisessa tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä.
Näitä yhteisiä linjauksia olisi hyvä laatia kunta- ja seututason lisäksi myös maakunnan tasolle. Tärkeintä ei ole niinkään asioista päättäminen, vaan tehokas tiedonvaihto ja haasteista ja mahdollisuuksista keskusteleminen, toisilta oppiminen ja hyvien käytänteiden levittäminen.
Uusimaa on siis näin ajateltuna entistä useammalle Uusi Maa, jossa aloitetaan uutta elämää. Se on sitä myös nykyisille uusimaalaisille, joiden maa muuttuu, kun sinne muutetaan. Tähän muutokseen kannattaa suhtautua avoimesti ja rakentavasti, tarvittaessa myös asiallisen kriittisesti.
Kirjoittaja Pasi Saukkonen on politiikan tutkija, ja työskentelee Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalveluissa. Hän on julkaissut runsaasti maahanmuutosta, kotoutumisesta ja kotouttamisesta ja monikulttuurisesta yhteiskunnasta.
Reilusti eteenpäin kohti vuotta 2050
Reilusti eteenpäin -kirjoitussarjassa pohditaan, millaiseksi maailma muuttuu ja miten muutamme sitä seuraavien vuosikymmenten aikana. Maakuntaohjelmassamme Uudenmaan visiona on olla ”reilusti edellä”. Jotta voimme jatkossakin olla reilusti edellä, tarvitsemme ymmärrystä tulevaisuudesta. Tässä kirjoitussarjassa eri alojen asiantuntijat katsovat eteenpäin ja pohtivat, mitä voisi olla odotettavissa.
Tutustu myös:
Ylirajainen Uusimaa
2050-luvun Uudellamaalla kansainvälisyys on läsnä kaikkialla. Ylirajaisen maakunnan kaupungeissa tarvitaan kestäviä liikkumisen ratkaisuja, niitä tukevaa tutkimusyhteistyötä ja paikkaan – ei enää syntyperään – perustuvaa identiteettipolitiikkaa, kirjoittaa Maija Urponen.
Uusimaa – Unelmaratkaisu Euroopalle
On huhtikuu, ja taivaalta pyryttää lunta. Vaikka ailahtelevainen kevätsää on tuttua, tuntuvat viime vuosien vaihtelut yhä huolestuttavammilta. Se näkyy myös Euroopan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa. Ilmastonmuutoksen ohella kannamme huolta sodista ja pandemioista, vihapuheesta ja vastakkainasettelusta, luontokadosta ja lukutaidosta. Tuntuu, että tulevaisuudenusko on koetuksella, kirjoittaa Lotta Nymann-Lindegren.
Ennakointi on tulevaisuuden tekemistä
Ennakointia tarvitaan yhteiskunnallisiin muutoksiin varautumiseen ja se auttaa sietämään epävarmuutta. Ennakoinnin merkitys korostuu muuttuvassa ja yllätysten täyttämässä maailmassa. Sen avulla voimme tänään tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.
Tutustu myös näihin
Uutinen
13.6.2024
Webinaari pohti TE-uudistuksen kuumia kysymyksiä
Työ- ja elinkeinopalveluiden järjestämisvastuu siirtyy 1.1.2025 kuntien muodostamille työllisyysalueille. Uudellemaalle alueita muodostuu yhdeksän. Uudenmaan liiton TEPA24 Uusimaa –hanke tukee kuntia muutoksessa. Ensimmäinen Tepassa tapahtuu -live tarjosi tilannekatsauksen uudistuksen tilanteeseen Uudellamaalla.
Blogi
12.6.2024
Nuoret ja tulevat sukupolvet ainoalla planeetallamme
Kun ajattelet nuoria ja nuoruutta nyt ja tulevaisuudessa, mitkä asiat saavat sinut kiitollisiksi? Ensimmäisenä ajattelen Nuorisobarometrin tulosta siitä, että valtaosalla suomalaisista nuorista menee onneksi edelleen hyvin. Voidaan ajatella, että tällä isolla joukolla on riittävästi resilienssiä, kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin sekä palautua haastavistakin tapahtumista, jatkaa kasvuaan kohti aikuisuutta varsin tyytyväisenä elämäänsä.
Blogi
7.6.2024
Lukutaidon rapistumisessa heijastuu koko yhteiskunnan polarisaatio
Suomalaisnuorten lukeminen vähenee, kapenee ja heikkenee. Luultavasti myös aikuisten lukutaito on rapistunut viime vuosina, mutta sitä ei mitata samaan tapaan. Kun puhe kääntyy lukemiseen, ensimmäisenä ajatellaan kirjoja. Päivittäinen lukeminen on kuitenkin yleensä jotain ihan muuta, kirjoittaa Leaa Lakka.
Artikkeli
5.6.2024
Kuntien yhteistyö vahvistaa alueen elinvoimaa
Elinkeinojohtaja Sebastian Risku työskentelee Raaseporin kaupungin elinvoiman ja kasvuedellytyksien varmistamisen parissa. Kysyimme Riskulta hänen työstään, yhteistyöstä naapurikuntien kanssa ja mitä juuri nyt on meneillään.