Ylirajainen Uusimaa
2050-luvun Uudellamaalla kansainvälisyys on läsnä kaikkialla. Ylirajaisen maakunnan kaupungeissa tarvitaan kestäviä liikkumisen ratkaisuja, niitä tukevaa tutkimusyhteistyötä ja paikkaan – ei enää syntyperään – perustuvaa identiteettipolitiikkaa.
Helsingin vuoden 1952 olympialaisia on pidetty yhtenä Suomen kansainvälistymisen merkkipaaluna. Aikanaan ne olivat valtava voimainponnistus, kun kisavieraille haluttiin näyttää, että sodan jaloista oli noussut moderni ja edistyksellinen länsimaa. Seutulan lentokentän, Olympialaiturin ja merenalaisen puhelinkaapelin rakentaminen Suomesta Ruotsiin tarkoitti, ettei Suomi ”olekaan enää niin syrjäisessä asemassa kuin ehkä aikaisemmin luultiin vaan melkeinpä maailman valtakeskusten esikaupunkina”, kuten lehdistö asiasta raportoi.
Helsingin olympialaisia on pidetty yhtenä Suomen kansainvälistymisen merkkipaaluna.
Oma urakkansa oli kisavieraiden majoittaminen asuntopulasta kärsivässä Helsingissä. Kisojen suurimpia rakennushankkeita oli Käpylän kisakylä, jonka tehostevärit valittiin muistuttamaan kansojen välisestä ystävyydestä. Kisakylän keittiössä valmistettiin niin italialaisen, latinalaisamerikkalaisen kuin itämaisenkin keittiön antimia ja kansainvälinen kysyntä synnytti kaupunkiin monin paikoin uusia ravintoloita, tanssipaikkoja ja tapahtumia.
Vajaan 400 000 asukkaan Helsingissä kymmenet tuhannet ulkomaiset kisavieraat olivat näkyvä mutta väliaikainen lisä. Aikalaiskolumnistin sanoja lainatakseni, ”he tulivat, näkivät, lähtivät ja me jäimme tänne”.
Kun Suomessa vuonna 2052 vietetään Helsingin olympialaisten satavuotisjuhlaa, kansainvälisyys ei enää ole eksoottinen erikoisuus vaan osa uusimaalaisten tavallista arkea. Muuttovoiton ansiosta Uudenmaan väkiluvun kasvun ennakoidaan jatkuvan yli 2050-luvun.
Kansainvälisyys ei enää ole eksoottinen erikoisuus vaan osa uusimaalaisten tavallista arkea.
Muuttajia ja syntyperäisiä uusimaalaisia yhdistää yhä useammin se, että heidän perhesuhteensa ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Moni kuuluu työnsä tai vapaa-aikansa puolesta yhteisöihin, joiden jäseniä asuu eri puolilla maailmaa ja joiden vaikutuspiiri on paljon Suomea laajempi.
Nämä rajojen yli ulottuvat yhteisöt muokkaavat uusimaalaista elämää – Uudenmaan kulttuuria, ajattelutapoja, toimintamalleja ja taloudellisia suhteita – ja uusimaalaista identiteettiä. Kaiken tämän seurauksena 2050-luvun Uusimaa on ylirajainen maakunta, jossa kansallisvaltioiden rajat ylittävä vuorovaikutus ja vaihto ovat läsnä kaikkialla.
2050-luvun Uusimaa on ylirajainen maakunta, jossa kansallisvaltioiden rajat ylittävä vuorovaikutus ja vaihto ovat läsnä kaikkialla.
2050-luvun Uudellamaalla ylirajainen vuorovaikutus ulottuu myös harvemmin asutuille alueille, mutta erityisen leimallista se on kaupungeissa. Kaupungeissa työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuudet vetävät puoleensa muuttajia, jotka puolestaan houkuttelevat kaupunkeihin uusia yrityksiä ja palveluita. Muuttajien työvoimalle on kysyntää kautta linjan, niin matalan kuin korkean palkkatason ammatteihin. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle kaupunkikehitykselle ylirajaisia yhteyksiä omaavan väestön lisääntyminen on sekä haaste että mahdollisuus.
Ylirajainen arki lisää ihmisten tarvetta liikkua paikasta toiseen, sillä tärkeät ihmissuhteet eivät elä pelkän verkon varassa. Elämä planetaaristen rajojen puitteissa vaatii kuitenkin mittavia investointeja kestävään saavutettavuuteen.
Sata vuotta täyttävä Helsinki-Vantaan lentokenttä voi edelleen olla koko Suomen portti muuhun maailmaan vain, jos lentoliikenteen ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi tehdään radikaaleja uudistuksia. Erilaisten uusimaalaisten osaaminen, tiedot, taidot ja ylirajaiset verkostot antavat kaupunkiseudulle kasautuessaan tutkimus- ja innovaatioyhteistyölle puitteet, joiden ansiosta uraauurtavat uudistukset ovat mahdollisia.
Ylirajaiset yhteydet lisäävät elämäntapojen moninaisuutta.
Ylirajaiset yhteydet lisäävät elämäntapojen moninaisuutta ja tuovat uudenlaisia asumiseen ja työpaikkojen sijaintiin liittyviä toiveita ja vaatimuksia. Uudet toiveet ja tarpeet antavat tilaisuuden rakentaa entistä monimuotoisempaa kaupunkia, mutta samalla ne voivat lisätä rakentamisesta aiheutuvia ristiriitoja.
Elämänpiirien eriytyminen vaatii kaikilta kaupunkilaisilta erilaisuuden, epävarmuuden ja kompromissien sietämistä, uudenlaista kykyä dialogiin ja vahvaa halua tasavertaisiin kohtaamisiin erilaisia näkökantoja edustavien kaupunkilaisten kesken. Kaupunkisuunnittelulta ne edellyttävät kunnianhimoisia tilallisia ja liikenteellisiä ratkaisuja.
Kysyntää on toimenpiteille, jotka auttavat luomaan paikkaan perustuvaa yhteisyyttä, omistajuutta ja kuulumisen tunnetta.
Ylirajaisissa kaupungeissa segregaation ehkäisyn rinnalla on kysyntää toimenpiteille, jotka auttavat luomaan paikkaan – ei syntyperään – perustuvaa yhteisyyttä, omistajuutta ja kuulumisen tunnetta. Tässä kaupungeilla ovat kumppaninaan aktiiviset ruohonjuuritason toimijat. Yhteistyö eri tason toimijoiden kesken varmistaa, että myös globaaleilla investointimarkkinoilla toimivat kiinteistökehittäjät kokevat omakseen vastuun edistää paikallista kestävyyttä.
Helsingin olympialaisten edellä 1950-luvun alussa kansainvälisyyteen kohdistui suurten toiveiden lisäksi vahvoja pelkoja, joiden taustalla oli huoli suomalaisen kulttuurin katoamisesta ja sosiaalisen järjestyksen järkkymisestä. On helppo nähdä, että samanlaisia toiveita ja pelkoja liittyy myös ylirajaiseen elämänmuotoon. 2050-luvulle tähdättäessä kyse on kuitenkin vain siitä, miten osaamme tässä ja nyt ottaa huomioon sen, että globaalit ilmiöt ja kansainvälisyys on Uudellamaalla jäädäkseen, osa paikallista kulttuuria ja elämää.
Kirjoittaja Maija Urponen on Kaupunkitutkimus TA:n yrittäjä ja kaupunkitutkija, joka väitöskirjassaan vuonna 2010 käsitteli Helsingin olympialaisten merkitystä Suomen kansainvälistymiselle ja kaupungistumiselle.
Reilusti eteenpäin kohti vuotta 2050
Reilusti eteenpäin -kirjoitussarjassa pohditaan, millaiseksi maailma muuttuu ja miten muutamme sitä seuraavien vuosikymmenten aikana. Maakuntaohjelmassamme Uudenmaan visiona on olla ”reilusti edellä”. Jotta voimme jatkossakin olla reilusti edellä, tarvitsemme ymmärrystä tulevaisuudesta. Tässä kirjoitussarjassa eri alojen asiantuntijat katsovat eteenpäin ja pohtivat, mitä voisi olla odotettavissa.
Tutustu myös:
Uusimaa – Unelmaratkaisu Euroopalle
On huhtikuu, ja taivaalta pyryttää lunta. Vaikka ailahtelevainen kevätsää on tuttua, tuntuvat viime vuosien vaihtelut yhä huolestuttavammilta. Se näkyy myös Euroopan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa. Ilmastonmuutoksen ohella kannamme huolta sodista ja pandemioista, vihapuheesta ja vastakkainasettelusta, luontokadosta ja lukutaidosta. Tuntuu, että tulevaisuudenusko on koetuksella, kirjoittaa Lotta Nymann-Lindegren.
Ennakointi on tulevaisuuden tekemistä
Ennakointia tarvitaan yhteiskunnallisiin muutoksiin varautumiseen ja se auttaa sietämään epävarmuutta. Ennakoinnin merkitys korostuu muuttuvassa ja yllätysten täyttämässä maailmassa. Sen avulla voimme tänään tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.
Tutustu myös näihin
Blogi
12.6.2024
Nuoret ja tulevat sukupolvet ainoalla planeetallamme
Kun ajattelet nuoria ja nuoruutta nyt ja tulevaisuudessa, mitkä asiat saavat sinut kiitollisiksi? Ensimmäisenä ajattelen Nuorisobarometrin tulosta siitä, että valtaosalla suomalaisista nuorista menee onneksi edelleen hyvin. Voidaan ajatella, että tällä isolla joukolla on riittävästi resilienssiä, kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin sekä palautua haastavistakin tapahtumista, jatkaa kasvuaan kohti aikuisuutta varsin tyytyväisenä elämäänsä.
Artikkeli
11.6.2024
Uusimaa-ohjelman kausi ylittänyt puolivälin – Seurantakatsauksessa kuvattu tavoitteiden toteutumista
Reilusti edellä – Uusimaa-ohjelma 2022–2025 on Uudenmaan elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämistä linjaava maakuntaohjelma. Uusimaa-ohjelman seurantakatsauksessa on kuvattu ohjelman tavoitteiden toteuttamista vuonna 2023.