Lukutaidon rapistumisessa heijastuu koko yhteiskunnan polarisaatio
Suomalaisnuorten lukeminen vähenee, kapenee ja heikkenee. Luultavasti myös aikuisten lukutaito on rapistunut viime vuosina, mutta sitä ei mitata samaan tapaan. Kun puhe kääntyy lukemiseen, ensimmäisenä ajatellaan kirjoja. Päivittäinen lukeminen on kuitenkin yleensä jotain ihan muuta: uutiset verkon sanomalehdestä, kuulumiset somesta, lapsen edesottamukset Wilmasta, työkavereiden asiat Slackista ja asiakkaiden terveiset sähköpostista. Iltapäivällä pikainen Wikipedia-haku, kun tulee mieleen selvittää, syökö mikään eläin kyykäärmeitä (lähinnä petolinnut) ja iltapalaa varten tarkistus, montako desiä sokeria raparperivispipuuro kaipaakaan (kaksi).
Päivittäinen lukeminen on siis paitsi romaaneja myös monenlaista muuta toimintaa, jossa tekstiä hyödynnetään.
Päivittäinen lukeminen on siis paitsi romaaneja myös monenlaista muuta toimintaa, jossa tekstiä hyödynnetään. Arjen tekstikeskeisyys kuitenkin vaihtelee paljon. Tiedämme, että esimerkiksi mediankäyttö kasautuu ja kerrostuu.
Vuonna 2020 julkaistun suomalaistutkimuksen(Siirryt toiseen palveluun) mukaan erityisen monipuolisesti erilaisia tekstilajeja eri kanavissa kuluttavien joukossa korostuvat liberaalit, korkeasti koulutetut kaupunkilaisnaiset. Vastaavasti erityisen niukasti, kapeasti ja harvakseltaan mediaa kuluttavien joukossa korostuvat maaseudun konservatiiviset, matalasti koulutetut miehet. Vastaavat jakolinjat ovat nähtävissä myös politiikassa(Siirryt toiseen palveluun) – myös maailmankuvamme ja käsitykset tavoiteltavasta tulevaisuudesta polarisoituvat.
On koteja, joissa lukemisen rooli on vähäinen: aivan muita asioita tehdään ja arvostetaan.
Nämä erilaiset arjet, elämäntyylit ja maailmankuvat ovat lasten ja nuorten kasvuympäristöjä. Osa nuorista kasvaa kodeissa ja perheissä, joissa tekstejä hyödynnetään monipuolisesti, niistä keskustellaan ja niiden pariin kannustetaan. Lapset oppivat, että maailmasta voi ottaa selvää lukemalla ja että lukemisen parissa voi viihtyä.
On myös toisin. On koteja, joissa lukemisen rooli on vähäinen: aivan muita asioita tehdään ja arvostetaan. Lukeminen voi olla aikuisellekin hankalaa eikä kirjasto ole koskaan tullut tutuksi. Tai ehkä kielitaito ei riitä suomenkielisiin kirjoihin eikä omalla äidinkielellä ole mainittavasti tarjolla luettavaa.
Hyvä- ja huono-osaisuuden kasautuminen ei ole ongelma, jonka koulu olisi aiheuttanut. Se on kuitenkin ongelma, joka enenevässä määrin annetaan koulun ratkaistavaksi. Erilaisissa ympyröissä varttuneet lapset tulevat kouluun, ja koulun tehtävä olisi koulia heistä kaikista riittävän taitavia lukijoita ja kirjoittajia. Polarisoituvat oppimistulokset osoittavat, että tehtävä alkaa käydä mahdottomaksi.
Uusimaa on tässä erityisen haasteen äärellä. Lukemisen huiput ja heikot ovat erityisen kaukana toisistaan pääkaupunkiseudulla. Lauttasaaresta Vesalaan on 21 kilometrin matka, mutta ero näillä Helsingin eri alueilla elävien nuorten elämänpiirissä on valtava. Esimerkiksi mediaanitulo on Lauttasaaressa yli puolitoistakertainen Vesalaan nähden. Lauttasaaressa 7 % nuorista mielii yläkoulun jälkeen ammatillisiin opintoihin, Vesalassa 57 %. Lauttasaaressa 93 % väestöstä puhuu kotikielenä suomea tai ruotsia, Vesalassa 58 %. Nämä kaikki ovat lukutaidon takaa tunnistettuja tekijöitä. Ne ja lukuisat muut tekijät yhdessä muodostavat maiseman, josta lapset ja nuoret ponnistavat maailmaan.
Pienillä ja keskikokoisilla paikkakunnilla tulevaisuudennäkymät voivat jäädä vaatimattomiksi, kuten väitöskirjanikin osoittaa.
Keskustan ja lähiöiden välinen kuilu ei ole ainoa, jonka yli Uudellamaalla on kurotettava. Pienillä ja keskikokoisilla paikkakunnilla tulevaisuudennäkymät voivat jäädä vaatimattomiksi, kuten väitöskirjanikin(Siirryt toiseen palveluun) osoittaa. Lähtemisen ja jäämisen kysymystä tarkastellaan usein harvaan asutun maaseudun ilmiönä, mutta päätöstä on työstettävä myös Uudellamaalla. Reunakuntien vähenevät palvelut, opiskelu- ja työpaikat vaikuttavat nuorten valintaan siitä, jäävätkö he kotipaikkakunnalleen vai lähtevätkö he. Nämä pohdinnat taas heijastuvat asennoitumisena jo yläkouluun – ja siellä ne usein todentuvat joko lukemisen harjoitteluna tai siitä kieltäytymisenä.
Pohjimmiltaan lukutaidon heikkenemisessä on kyse lukemisen vähenemisestä; lukemaan oppii vain lukemalla. Kuitenkin juurisyyt vähäiselle lukemiselle ovat lopulta arjessa – siinä, mihin aika kuluu, mitä arvostaa ja mihin tähtää. Siksi lukutaidon heikkoutta ja koulun hankaluuksia lukemisen ja kirjoittamisen opetuksessa tulisi lähestyä ongelmana, joka meidän on ratkaistava yhdessä, ja ennen kaikkea koulun ulkopuolella.
Kaikkialla Suomessa kasvaisi uteliaita, tulevaisuuteensa luottavia lapsia.
Käytännössä tarvitaan laajaa ja päättäväistä segregaatiota purkavaa politiikkaa, joka huomioi erilaisten perheiden ja alueiden erilaiset tarpeet, tukee kaikkia nuoria valoisiin tulevaisuudennäkymiin ja tasaa hyvinvoinnin eroja. Tavoitteen tulee olla, että kaikkialla Suomessa kasvaa uteliaita, tulevaisuuteensa luottavia lapsia.
Sillä uteliaisuus ja lukutaito kulkevat käsi kädessä – kumpikin kun ruokkii toista.
Kirjoittaja Leea Lakka on Helsingin yliopiston vieraileva tutkija, joka väitteli keväällä 2024 ysiluokan takarivin lukemisesta ja kirjoittamisesta.
Reilusti eteenpäin kohti vuotta 2050
Reilusti eteenpäin -kirjoitussarjassa pohditaan, millaiseksi maailma muuttuu ja miten muutamme sitä seuraavien vuosikymmenten aikana. Maakuntaohjelmassamme Uudenmaan visiona on olla ”reilusti edellä”. Jotta voimme jatkossakin olla reilusti edellä, tarvitsemme ymmärrystä tulevaisuudesta. Tässä kirjoitussarjassa eri alojen asiantuntijat katsovat eteenpäin ja pohtivat, mitä voisi olla odotettavissa.
Tutustu myös:
Uudestamaasta maahanmuuttomaakunta?
Kansainvälistä liikkuvuutta käsittelevässä kirjallisuudessa on jo pitkään erotettu maahanmuuttomaat omaksi ryhmäkseen. Sillä on useimmiten tarkoitettu niitä valtioita, joissa kansakunnan on ajateltu muodostuvan vapaaehtoisesti sinne muuttavista ihmisistä, kirjoittaa Pasi Saukkonen.
Ylirajainen Uusimaa
2050-luvun Uudellamaalla kansainvälisyys on läsnä kaikkialla. Ylirajaisen maakunnan kaupungeissa tarvitaan kestäviä liikkumisen ratkaisuja, niitä tukevaa tutkimusyhteistyötä ja paikkaan – ei enää syntyperään – perustuvaa identiteettipolitiikkaa, kirjoittaa Maija Urponen.
Uusimaa – Unelmaratkaisu Euroopalle
On huhtikuu, ja taivaalta pyryttää lunta. Vaikka ailahtelevainen kevätsää on tuttua, tuntuvat viime vuosien vaihtelut yhä huolestuttavammilta. Se näkyy myös Euroopan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa. Ilmastonmuutoksen ohella kannamme huolta sodista ja pandemioista, vihapuheesta ja vastakkainasettelusta, luontokadosta ja lukutaidosta. Tuntuu, että tulevaisuudenusko on koetuksella, kirjoittaa Lotta Nymann-Lindegren.
Ennakointi on tulevaisuuden tekemistä
Ennakointia tarvitaan yhteiskunnallisiin muutoksiin varautumiseen ja se auttaa sietämään epävarmuutta. Ennakoinnin merkitys korostuu muuttuvassa ja yllätysten täyttämässä maailmassa. Sen avulla voimme tänään tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.
Tutustu myös näihin
Blogi
12.6.2024
Nuoret ja tulevat sukupolvet ainoalla planeetallamme
Kun ajattelet nuoria ja nuoruutta nyt ja tulevaisuudessa, mitkä asiat saavat sinut kiitollisiksi? Ensimmäisenä ajattelen Nuorisobarometrin tulosta siitä, että valtaosalla suomalaisista nuorista menee onneksi edelleen hyvin. Voidaan ajatella, että tällä isolla joukolla on riittävästi resilienssiä, kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin sekä palautua haastavistakin tapahtumista, jatkaa kasvuaan kohti aikuisuutta varsin tyytyväisenä elämäänsä, kirjoittaa Sofia Laine.
Artikkeli
11.6.2024
Uusimaa-ohjelman kausi ylittänyt puolivälin – Seurantakatsauksessa kuvattu tavoitteiden toteutumista
Reilusti edellä – Uusimaa-ohjelma 2022–2025 on Uudenmaan elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämistä linjaava maakuntaohjelma. Uusimaa-ohjelman seurantakatsauksessa on kuvattu ohjelman tavoitteiden toteuttamista vuonna 2023.