Uudenmaan veto- ja pitovoima näyttävät pitävän pintansa
Syntyvyyden alentuessa alueiden kasvu perustuu yhä enemmän maan sisäiseen muuttoon ja maahanmuuttoon. Suomessa kaupunkiseudut ovat perinteisesti vetäneet ihmisiä opiskelemaan ja työmarkkinoille, mutta niiden ohella muuttajia ovat houkutelleet myös monipuoliset palvelut ja vilkas kaupunkielämä. Uudellamaalla koronapandemia heikensi näiden vetovoimatekijöiden merkitystä maan sisäisen muuttoliikkeen osalta. Nyt merkit viittaavat paluusta pandemiaa edeltävään aikaan.
Koronapandemia muutti merkittävästi kaupungeissa asuvien ihmisten elämää. Rajoitustoimien vuoksi kulttuuritapahtumia ei voitu järjestää ja ravintolapalvelut olivat pitkiä aikoja suljettuina. Kaikkiaan kaupunkien viihtyisyys ja houkuttelevuus asuinpaikkana vähenivät. Samalla etätyön yleistymisen myötä asuinpaikan ja työpaikan välinen etäisyys menetti merkitystään monille työssäkäyville. Uudellamaalla maan sisäinen muuttotase kääntyi noina vuosina ensimmäistä kertaa negatiiviseksi.
Koronapandemia muutti merkittävästi kaupungeissa asuvien ihmisten elämää.
Korona-aikana Uudellamaalla korostui kehämäinen muutto kaupungeista ulospäin. Helsingistä muutettiin aiempaa enemmän muulle pääkaupunkiseudulle, muulta pääkaupunkiseudulta puolestaan seudun kehyskuntiin ja niistä eteenpäin muualle Uudellemaalle. Myös työssäkäyntitilastojen perusteella yhä useampi Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla työssäkäyvä asui pääkaupunkiseudun kehyskunnissa.
Määrällisesti mitattuna kuntien välisen muuttoliikkeen suurin häviäjä oli Helsinki. Vuosien 2020–2021 aikana sen muuttotappio maakunnan muihin kuntiin kohosi yli 9 000 henkeen. Lähes kaksi kolmasosaa muuttotappiosta oli Espooseen ja Vantaalle suuntautunutta muuttoa. Maakunnan ulkopuolisesta Suomesta Helsinki sai edelleen muuttovoittoa, vaikkakin selvästi vähemmän kuin ennen pandemiaa.
Korona-aikana muuttuneista asumispreferensseistä hyötyivät Uudellamaalla eniten pääkaupunkiseudun kehyskunnat. Niistä useissa muuttotase parani selvästi verrattuna koronaa edeltäviin vuosiin. Kaikkiaan kotimaisten muuttojen seurauksena kehyskuntien väestö kasvoi vuosina 2020–2021 yli 4 400 hengellä, eli noin 2 200 hengellä per vuosi. Tätä ennen 2010-luvulla kehyskunnat saivat kotimaista muuttovoittoa keskimäärin vain noin 600 asukkaan verran vuodessa.
Korona-aikana muuttuneista asumispreferensseistä hyötyivät Uudellamaalla eniten pääkaupunkiseudun kehyskunnat.
Korona-aikana lähtömuutto etenkin pääkaupunkiseudulta voimistui. Syitä tähän on etsitty muun muassa etätyön ja -opiskelun lisääntymisestä, heikosta työmarkkinatilanteesta, korkeista asuntojen hinnoista sekä kaupunkien vetovoiman heikkenemisestä.
Helsingin kaupungin tekemän kyselytutkimuksen mukaan keskeisin syy muuttaa pääkaupungista korona-aikana pois oli asumisen korkea hinta. Helsingissä asuminen on jo pitkään ollut muuta maata kalliimpaa ja hintaero kasvoi entisestään korona-ajan vilkkaan asuntokysynnän myötä. Suurin osa Helsingistä poismuuttaneista etsi myös lisätilaa asumiseensa, mikä näkyi muuton jälkeisenä pientaloasumisen yleistymisenä.
Todennäköisesti väljemmän asumisen tarvetta voimistivat etätyön yleistyminen ja lisääntynyt kotona vietetty aika. Toisaalta syyt Helsingistä poismuutolle ovat olleet varsin samansuuntaisia ennen koronaa, sen aikana ja sen jälkeen tehdyissä kyselyissä. Korona-aikana asumisen kalleus ja tilankaipuu kuitenkin korostuivat aiempaakin enemmän kyselyvastauksissa.
Miltä Uudenmaan väestökehityksen tulevaisuus näyttää?
Väestönkasvun ja muuttoliikkeen ajoittaiset hidastumiset kaupungeissa eivät ole poikkeuksellisia, vaan ne aaltoilevat yhteiskunnallisten ja toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten mukana. Esimerkiksi niin kutsutun Nurmijärvi-ilmiön aikaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä maan sisäinen muuttotase oli Helsingissä kuutena peräkkäisenä vuotena tappiollinen ennen kuin se jälleen kääntyi kasvuun. Koronavuosina maallemuutosta tuli Suomessa suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Samalla useiden isojen kaupunkien veto- ja pitovoima heikkenivät.
Vuonna 2022 Venäjän aloittama hyökkäyssota synnytti jälleen toimintaympäristöön uuden epävarmuustekijän, jolla on todennäköisesti ollut oma vaikutuksensa ihmisten asumisvalintoihin. Maaseudulla energian hinnannousu on lisännyt asumiskustannuksia suhteessa kaupunkeihin ja voinut näin heikentää maaseudun vetovoimaa asuinympäristönä.
Samoihin aikoihin maan suurissa kaupungeissa tapahtunut asuntojen hintojen lasku on puolestaan saattanut houkutella muuttajia kaupunkeihin. Tilastojen valossa maaseutumaisten kuntien muuttotappiot ovatkin olleet jälleen selkeässä kasvussa. Kaupunkimaisten kuntien muuttovoitto on sen sijaan palautumassa kohti koronapandemiaa edeltävää tasoa.
Maaseutumaisten kuntien muuttotappiot ovatkin olleet jälleen selkeässä kasvussa.
Vuoden 2023 väestön ennakkotietojen perusteella maan sisäisen muuttoliikkeen trendi on kääntynyt kasvuun myös Uudellamaalla. Etenkin Helsingin muuttotaseessa on tapahtunut merkittävä käänne ja kaupungin saama kotimainen muuttovoitto on palautunut koronaa edeltävien vuosien tasolle. Muuttotaseen vahvistuminen Helsingissä on seurausta ennen kaikkea lähtömuuttojen selkeästi vähentymisestä.
Kuten koko Suomessa, myös Uudellamaalla maahanmuuton merkitys on kasvanut alueen väestödynamiikassa. Vuonna 2022 Uusimaa sai nettomaahanmuuttoa yli 16 000 henkilöä, mikä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Etenkin pääkaupunkiseutu on jo pitkään houkutellut ulkomaalaisia muuttajia maan rajojen ulkopuolelta. Myös yhä useampi muualle Suomeen saapuva maahanmuuttaja päätyy myöhemmin asumaan pääkaupunkiseudulle. Suomen maakunnista ainoastaan Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat saaneet maan sisäistä muuttovoittoa ulkomaalaistaustaisista henkilöistä aikavälillä 2010–2022.
Nettomaahanmuuton merkittävä kasvu vuonna 2022 sai aikaan sen, että Uudenmaan kokonaisväestönkasvu oli vuositasolla kaikkien aikojen kolmanneksi suurin. Myös suhteellisesti väestö kasvoi Uudellamaalla Suomen maakunnista nopeimmin. Entisestään kiihtynyt nettomaahanmuutto aiheuttanee sen, että vuoden 2023 väestökasvu tulee Uudellamaalla jälleen olemaan ennätyksellinen.
Uudenmaan väestönkasvua on leimannut jo pitkään sen epätasainen jakaantuminen maakunnan eri kuntien ja seutujen välillä. Pääkaupunkiseudulle keskittynyt väestökehitys on luonut kasvun hallintaan liittyviä haasteita. Itä- ja Länsi-Uudenmaan ikääntyvillä muuttotappioalueilla haasteet ovat liittyneet elinvoiman säilyttämiseen. Kasvun ja elinvoiman näkökulmasta maakunnan kuntia on erityisesti eriyttänyt pääkaupunkiseudulle painottunut nuorten aikuisten muuttoliike.
Uudenmaan väestönkasvua on leimannut jo pitkään sen epätasainen jakaantuminen maakunnan eri kuntien ja seutujen välillä.
Hyvän elämän tavoittelu on aina määrittänyt ihmisten muuttoja. Asuinpaikan valintaan vaikuttavat ihmisten erilaiset arvostukset, tarpeet ja resurssit koskien asumista, toimeentuloa, liikkumista, palveluita sekä asumisen ja elämisen kustannuksia. Joillekin parhaat hyvän elämän lähtökohdat tarjoaa Helsingin kaltainen, Suomen mittapuulla tiheään asuttu kaupunkiympäristö, toisille taas maaseutumainen asuinympäristö.
Asuinpaikan valikoitumiseen liittyvät preferenssit epäilemättä muuttuivat koronapandemian aikana. Tästä huolimatta väestön keskittyminen suurimmille kaupunkiseuduille näyttää edelleen jatkuvan ja olevan tämän hetken todellisuutta. Keskittyvän väestökehityksen haasteilta ei vältytä myöskään Uudellamaalla, sillä lähitulevaisuudessa useiden maakunnan kuntien on sopeutettava palvelurakennettaan muuttuvaa väestörakennettaan vastaavaksi.
Uudellamaalla tulee käydä jatkuvaa vuoropuhelua niistä toimenpiteistä, joilla pystytään turvaamaan elinvoimainen sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä aluerakenne koko maakunnassa.
Muuttoliike on moniulotteinen ilmiö, jonka seurausvaikutukset ilmenevät kokonaisuudessaan alueille ja muuttajille itselleen vasta pitkän ajan kuluessa. Toistaiseksi kuitenkin näyttää siltä, että pääkaupunkiseudun vahvan vetovoiman ansiosta Uusimaa voi säilyttää asemansa muuttoliikkeen ensisijaisena kohdealueena myös koronan jälkeen. Silti myös Uudellamaalla tulee käydä jatkuvaa vuoropuhelua niistä toimenpiteistä, joilla pystytään turvaamaan elinvoimainen sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä aluerakenne koko maakunnassa.
Teksti on julkaistu alun perin Siirtolaisuusinstituutin Migration – Muuttoliike 2/2023 -julkaisussa. Numeron teemana on aluekehitys ja maan sisäinen muuttoliike.
Johannes Herala
Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana vastuullaan muun muassa Uudenmaan alueellisen kehityksen seuranta ja toimintaympäristöanalyysit.
Yhteystiedot:
Tutustu myös näihin
Uutinen
25.4.2024
Työllisyyden tiekartan valmistelu on käynnistynyt
Olemme käynnistäneet Uudenmaan työllisyyden tiekartan laadintatyön. Tiekartan tavoitevuosi on 2030. Se tulee sisältämään työllisyyden nostamiseen ja parempaan työelämään tähtääviä toimenpiteitä Uudenmaan erityispiirteet huomioiden. Työtä ohjaa Uusimaa-ohjelman strateginen tavoite 80 prosentin työllisyysasteesta vuonna 2030.
Artikkeli
24.4.2024
Valtion ja Etelä-Suomen aluekehittämiskeskustelun kärjet: TKI-panostukset ja vihreä siirtymä
Valtion ja Etelä-Suomen edustajat kävivät keskiviikkona 24. huhtikuuta vilkkaan aluekehittämiskeskustelun. Katse suunnattiin eteenpäin ja pöydällä olivat Etelä-Suomelle tärkeät kehittämisteemat: tutkimus- ja kehittämispanostukset sekä vihreän siirtymän edistäminen
Avoimet työpaikat
18.4.2024
Haemme aluekehittämisen johtajaa
Aluekehittämisen vastuualueen johtaja johtaa liiton aluekehittämistyötä, jolla edistetään maakunnan kehitystä, tuodaan lisäarvoa liiton jäsenkunnille ja sidosryhmille näiden tarpeista lähtevällä kumppanuudella sekä vahvistetaan Uudenmaan merkitystä kansainvälisenä toimijana. Johtaja myös edistää maakunnan liiton asemaa uudistuvassa aluehallinnossa ja vaikuttaa Uudenmaan kehitykseen liittyviin valtion päätöksiin.
Artikkeli
11.4.2024
Kulttuurin tulevaisuuden suuntaa pohdittiin Tulevaisuustutka-webinaarissa
Kulttuurin tulevaisuudennäkymät Uudenmaan kunnissa oli aiheena Tulevaisuustutka-webinaarissa 11. huhtikuuta. Tilaisuudessa tarkasteltiin kulttuurin alueellisia rakenteita sekä kulttuuripoliittista selontekoa ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.