”Ilmastopäästöjen kumoaminen kuuluu kestävyystyöhön” – näin vältät hiilimarkkinoiden sudenkuopat
– Vastuullinen toimija selvittää ilmastopäästönsä, asettaa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, vähentää päästöjä ripeästi ja kumoaa jäljelle jäävän osuuden täysimääräisesti, myös siirtymäkauden aikana, toteaa Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Päästöjen kumoaminen on tapa kantaa vastuuta päästöistä, joita ei ole vielä ehditty vähentää tai joita ei voi välttää. Hiilimarkkinat ovat epätäydellinen mutta silti toimiva keino vähentää ilmakehän kuormitusta.
Hiilimarkkinoiden perusidea on yksinkertainen: ilmakehä on yhteinen, joten päästötonni on kumottavissa poistamalla tonni toisaalta. Kumoaminen tapahtuu ostamalla ilmastoyksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta. Päästöjen kumoaminen ei ole viherpesua, mikäli toimija vähentää omia päästöjään, valitsee hyviä hankkeita sekä viestii ilmastotoimistaan oikein. Esimerkiksi valtioneuvoston julkaisema Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin (2023)(Siirryt toiseen palveluun) sekä ISO 14068 -standardi(Siirryt toiseen palveluun) auttavat viestimään oikein väittämin, avoimesti ja selkeästi.
Hiilimarkkinat ovat murroksessa
Viherpesua kitkevän, sinänsä tärkeän EU-direktiivin myötä toimijat ovat menettämässä oikeuden käyttää tuotekohtaisia päästöjen kumoamiseen perustuvia väittämiä, kuten hiilineutraali tai päästöt kumottu. Jatkossa kumoutumisväittämiä saa käyttää vain koko organisaation ilmastotoimista. Tuleva tuotetason kielto vähentää yritysten kiinnostusta vapaaehtoisiin ilmastotoimiin ja lisää päästöjä globaalisti, arvioidaan valtioneuvoston julkaisemassa VIKKE-raportissa (2024)(Siirryt toiseen palveluun), joka kartoitti hiilimarkkinoiden kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia Suomeen.
Kumoutumisväittämien sijasta voi käyttää ilmastotukiväittämiä. Tällöin toimija ei esitä kumonneensa omia päästöjään vaan osallistuneensa ilmastoyksiköitä ostamalla kansallisen tai globaalin 1,5-asteen ilmastotavoitteen täyttämiseen. Raportin mukaan on todennäköistä, että jatkossa ilmastotuki- ja organisaatiotason kumoutumisväittämät yleistyvät, kuten myös toimijoiden nettonollasitoumukset.
– Ilmastotukiväittämiin liittyy paljon ongelmia, kuten se, miten päästömäärät ja ilmastoyksiköt vastaavat toisiaan, kun kumoutumisväittämiä ei saa esittää. Tai onko oikeudenmukaista, että yritys voi sanoa tukevansa Suomen ilmastotavoitteita, jos sen arvoketjupäästöt kuormittavat Intiaa, Leipola pohtii.
Hiilimarkkinoiden myllerrystä ei pidä säikähtää. Omista ilmastotoimista kertomiseen löytyvät oikeat termit, tarvittaessa asiantuntevalla avulla. Finnwatchin kanta on, että väittämäsääntelystä riippumatta toimijoiden on kannettava vastuunsa: päästetty tonni on sidottava tai poistettava ilmakehästä tavalla tai toisella. Ilmastokriisin näkökulmasta merkitystä on vain toteutuneilla ilmastotoimilla ja niiden laadulla.
Riittävän hyvä hanke riittää
Päästöjen kumoaminen edellyttää, että hiilimarkkinoiden kautta rahoitetaan ilmastotoimia, joita ei muutoin tehtäisi. Hiilimarkkinoiden laadulliset sudenkuopat välttää parhaiten valitsemalla luotettavien sertifikaattien, kuten Gold Standardin(Siirryt toiseen palveluun) ja Puro.earthin(Siirryt toiseen palveluun) hankkeita. Lähtökohtaisesti hyvä hanke on etukäteen toteutettu, laadukkaasti sertifioitu sekä kolmannen osapuolen valvoma.
– Älä anna täydellisen olla hyvän vihollinen. Kannustamme toimijoita kantamaan vastuuta päästöistään hiilimarkkinoilla ja parantamaan niiden toimintaa laatutietoisella kysynnällä, Leipola sanoo.
Hiilimarkkinoilta on etsittävä hanke, jonka ilmastovaikutus on luotettava, mutta joka ei loukkaa ihmisoikeuksia tai aiheuta ympäristövahinkoja. The Carbon Credit Quality Initiative -palvelu(Siirryt toiseen palveluun) auttaa tunnistamaan hankkeiden tyyppi- ja maakohtaisia riskejä. Monet hankkeet edellyttävät suuria maa-aloja, mikä lisää ympäristöhaittojen ja maankäyttökiistojen riskiä. Toteutuksen laatu on kuitenkin suurin haittoihin vaikuttava tekijä. Ilmastoyksiköiden ostajan kannattaa tarvittaessa hankkia asiantuntija-apua hyvän hankkeen valitsemiseen.
Kaksoislaskenta ohjaa ilmastotukeen
Hanketta valitessa on kiinnitettävä huomiota myös kaksinkertaiseen hyväksilukuun. Esimerkiksi kotimaisten metsähankkeiden hiilensidonta lasketaan sekä Suomen valtion että ilmastoyksikön ostajan ilmastotoimeksi. Kaksoislaskennan piirissä olevia hankkeita ei voi käyttää päästöjen kumoamiseen vaan niiden rahoittaminen on ilmastotukea. Kotimaisilla hiilimarkkinoilla on parisenkymmentä ilmastoyksiköiden tuottajaa, joista suuri osa toimii metsähankkeiden parissa. Finnwatchin mukaan kumoaminen on kunnianhimoisin – ja siksi ensisijainen – tapa vastata päästöistään.
Kaksoislaskennan haaste on globaali, sillä kaikilla valtioilla on nykyään omat ilmastotavoitteensa. Kaksoislaskenta on mahdollista välttää kahdella tavalla. Ilmastoyksiköiden ostaja voi valita hankkeen, joka on kyseisen maan tavoitteen ulkopuolella eli esimerkiksi lisää metsien hiilensidontaa maassa, jossa ei ole kansallista tavoitetta hiilinieluille. Toinen vaihtoehto on valita hanke, jonka osalta on sovittu, ettei ilmastohyötyä lasketa isäntämaan tavoitteeseen. Se, liittyykö hankkeeseen kaksoislaskentaa, on tarkastettava erikseen esimerkiksi käytetyn sertifiointijärjestelmän, kuten Gold Standardin, rekisteristä tai ilmastoyksikön välittäjältä.
Hiilimarkkinoilta löytyy hyviä luontopohjaisia hankkeita myös päästöjen kumoamiseen, mutta osa asiantuntijoista pitää teknisiä hankkeita luotettavampina muun muassa pysyvyyden ja oheishaittojen osalta. Esimerkiksi Islannissa sijaitseva ClimeWorks(Siirryt toiseen palveluun), joka poistaa hiiltä suoraan ilmasta ja varastoi sen geologisesti, on harvinaisen turvallinen vaihtoehto. Biohiilihankkeiden hiilensidonta on sekin lähes pysyvää eivätkä kotimaiset hankkeet ole mukana kansallisessa laskennassa, ainakaan toistaiseksi. Esimerkiksi nokialainen Carbofex Oy(Siirryt toiseen palveluun) on alan pioneeri, joka sai ensimmäisenä biohiilen tuottajana Puro.earthin sertifikaatin ja on yksi Euroopan suurimmista biohiilitoimijoista.
Lue lisää hiilimarkkinoista:
Artikkeli perustuu VIKKE-raportin julkaisutilaisuuden puheenvuoroihin 23.9.2024 sekä Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipolan haastatteluun ja alustukseen, jonka hän piti Kestävyyden kehittäjät -verkostolle(Siirryt toiseen palveluun) kesäkuussa 2024. Lisäksi on haastateltu SYKE:n erikoistutkija Johanna Niemistöä.
Kirjoittaja: Saana Katila
LuoTo-hanke
Artikkeli kuuluu luovien alojen kestävyysmurrosta vauhdittavan LuoTo-jatkohankkeen julkaisemaan kestävyysteemaisten artikkelien sarjan. Jatkohanke rahoitetaan vuosina 2024–2025 opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä kulttuuri- ja luovien alojen uudistumisen rakennetuella, joka on Euroopan Unionin rahoittama – NextGenerationEU.
Lisätietoja:
Jaana Eskola
Projektipäällikkö
jaana.eskola@uudenmaanliitto.fi
Luovat alat, ilmastonmuutos, LuoTo-hanke
Tutustu myös näihin
Uutinen
12.12.2024
Pohjoismainen vertailu: Suomalaiset pörssiyritykset johtavat siirtymää kohti kiertotaloutta
Suomalaiset pörssiyritykset ovat naapurimaita edellä kiertotaloudessa, mikä luo niille merkittävää kilpailuetua lähivuosina. Tämä käy ilmi laajassa kyselytutkimuksessa, joka suunnattiin kaikille Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen pörssiyrityksille. Lähes 80 prosenttia haastatelluista yrityksistä arvioi kilpailijoidensa kehittävän merkittävästi kiertotaloustoimintaansa seuraavien viiden vuoden aikana suomalaisten yritysten johtaessa tällä hetkellä lähes kaikilla mittareilla.
Uutinen
9.12.2024
Ei pelkästään poutapilviä Suomen kiertotaloustaivaalla
Vaikka Suomi on tavoitellut pitkään paikkaa kiertotalouden kärkimaana, jäämme tavoitteiden toteutuksessa kuitenkin jälkeen useista muista EU-maista. Suomen kiertotalousaste on matala ja monilla mittareilla olemme Euroopan keskitasoa, kirjoittaa Kari Herlevi Reilusti eteenpäin -kirjoitussarjassa.