Kulttuurisilla sisällöillä vaikuttaminen on alikäytetty muutosvoima
Kulttuuriset sisällöt eivät synny tyhjiössä vaan yhteydessä ihmisiin, yhteiskuntaan, luontoon, maailmaan ja sen tapahtumiin. Teokset tarkastelevat aihettaan aina jostakin näkökulmasta; ei ole olemassa todellisuutta, jota voisi kuvata objektiivisesti. Kertominen, kuten myös kertomatta jättäminen, ovat valintoja, tietoisia tai tiedostamattomia.
– Kamera osoittaa aina johonkin, rajaa eikä kerro koko totuutta. Taiteessa on konteksti ja taide luodaan suhteessa siihen kontekstiin, sanoo kuraattori ja väitöskirjatutkija Satu Herrala.
Keväällä 2024 Metsä geopolitiikan näyttämönä -hanke(Siirryt toiseen palveluun) toi Kansallisteatteriin uruguaylaisen Marianella Morenan Metsä Furiosa -näytelmän(Siirryt toiseen palveluun) sekä Herralan kuratoiman yleisötapahtuman, jossa suojelijat, tutkijat, taiteilijat ja talouselämän toimijat keskustelivat metsästä ja metsäteollisuudesta. Hankkeeseen kuuluu myös Jussi Lehtosen ohjaamaa vankilateatteria Uruguayssa sekä dokumenttielokuva produktiosta.
Dokumentaarinen taide- ja tutkimushanke sai alkunsa vuonna 2019, kun UPM päätti rakentaa yhden maailman suurimmista sellutehtaista Uruguayhin. Tehdas on tuonut ympäristötuhoja, eukalyptuspuupeltoja ja sosiaalisia haittoja.
– Suomessa puhutaan hakkuista ja suojelusta paikallisella tasolla, mutta ymmärrämme vähän suurten metsäyhtiöiden toimista globaalissa etelässä. Suomalaiselle yleisölle oli rajua kohdata vihainen uruguaylainen näyttelijä, joka kysyy suoraan, miksi tulette riistämään maatamme, Herrala sanoo.
Maria Säkön viiden tähden teatterikritiikki Helsingin Sanomissa(Siirryt toiseen palveluun) nostatti myrskyisän keskustelun aiheesta. Paikallisten kertomukset kemikaalivuodoista, seksikaupasta ja kuivuvista kaivoista tulivat kuulluiksi. Julkista keskustelua dominoiva talousnäkökulma sai kerrankin väistyä. Suuryritykset pyrkivät hallitsemaan julkisia narratiiveja, Herrala sanoo, mutta niiden on vaikea suitsia taidekeskustelua.
– Haimme tietoisesti yhteiskunnallista vaikuttavuutta taiteen keinoin. Marianella käytti keräämäänsä dokumentaarista aineistoa ja näytelmän hahmot muistuttivat todellisia ihmisiä. Toimme ekologisia ja sosiaalisia näkökulmia metsäteollisuuskeskusteluun, osaksi suomalaisten tietoisuutta ja vastuuta.
Suomalaiset eläkerahastot omistavat laajasti metsäyhtiöiden osakkeita, mikä tekee meistä kaikista osallisia, Herrala pohtii. Uutiset kaukaisista tapahtumista jäävät usein vastaanottajille etäisiksi, kun taiteen keinoin voi päästä suoraan ihon alle. Taide vaikuttaa niin tiedollisella, affektiivisella kuin ruumiillisellakin tasolla.
– Taide havahduttaa, herättää empatiaa, järjestää uudelleen aiempaa ymmärrystä ja resonoi kokonaisvaltaisesti. Taiteella on tärkeä rooli oman osallisuuden ymmärtämisessä ja kollektiivisen vastuun aktivoimisessa.
Sisällöillä vaikuttamiseen ei ole yleispäteviä ohjeita vaan jokaisen teoksen täytyy löytää oma muotonsa, Herrala toteaa. Tärkeintä on, että tekijät tiedostavat vallan, vastuun ja vapauden olevan erottamattomia. Kulttuurisilla sisällöillä on vaikutusta: ne välittävät arvoja ja maailmankuvia.
– Hyvä lähtökohta on, ettei aliarvioi yleisöä, muttei pelkää puhua kivuliaista asioista. Jos ihmiset kokevat, että heille saarnataan, vaikutusta ei tule. Ihmiset saa parhaiten ajattelemaan, kun asiat, jotka eivät ole yksiselitteisiä, hankaavat yhteen. Jos tekijä onnistuu välittämään viestinsä sellaisessa muodossa, että katsoja havahtuu, kiinnostuu toisesta näkökulmasta, hämmentyy, tuntee pistoksen tai pääsee jonkin odottamattoman äärelle, silloin vaikuttumista tapahtuu.
Kulttuuristen sisältöjen muutosvoima on valtava, mutta sitä on hyödynnetty vähän, Herrala sanoo, olipa kyse ilmastokriisistä tai sosiaalisen yhteyden luomisesta.
– Suomalainen yhteiskunta on jakaantunut, ja kulttuurin julkinen arvostus on heikkoa. Taiteella on kyky voimaannuttaa yhteisöjä ja tuoda ihmisiä yhteen – jos ihmiset pystyvät tunnistamaan teoksissa itsensä ja itselleen tärkeitä arvoja. Taiteessa on valtava hyödyntämätön potentiaali.
Luontokuvasto luo luontokäsityksiä
Useimmilla on vahvoja mielikuvia savannien ja valtamerten elämästä, mutta harva on tarkkaillut niitä omin silmin. Audiovisualiset sisällöt muokkaavat voimakkaasti ihmisten luontokäsityksiä, sanoo tutkijatohtori Kristiina Koskinen Lapin yliopistosta. Hän tutki väitöskirjassaan Ylen Avara luonto -dokumenttien kerronnan kautta syntyviä luontokäsityksiä. Koskinen työskenteli vuosikymmenen tv-ohjelmien ja dokumenttien parissa ennen tutkijan uraa.
– Ruutupohjaisissa luontoesityksissä on toisenlaiset reunaehdot kuin suorassa havainnoinnissa. Luontodokumentti ei ole tallenne todellisuudesta vaan tekijöiden käsitykset luonnosta ja todellisuudesta muovautuvat siihen. Lisäksi monet luontodokumentit ovat osa suurten budjettien kansainvälistä televisioteollisuutta. Niihin kiteytyy luonnon suojelu ja arvostus mutta myös luonnon kuluttamisen pirunnyrkki, Koskinen sanoo.
Perinteisesti luontodokumenteissa on korostunut idea villistä ja koskemattomasta luonnosta, vaikkei sellaista enää löydy. Kerrontatyyli saa katsojan näkemään ruudun ikkunana luontoon, joka toimii omilla ehdoillaan vapaana ihmisen vaikutuksesta. Kuvien todistusvoimaa ei välttämättä kumoa edes ihmisen roolista puhuva kertojanääni.
Koskisen väitös pureutui tapaustutkimusten kautta luontodokumenttien luontokäsityksiin, kuten siihen, miten luontodokumentit esittävät kohteidensa ei-inhimillistä toimijuutta. Perinteinen kertomusmuoto rakentaa usein irrallisista tapahtumasarjoista juonellisia jatkumoita eläinpäähenkilöineen.
– Aineistossani oli luontodokumentti, jossa kahden eläinyksilön kasvutarinaan perustuva kertomusmuoto tuotti metsään eläinpäähenkilöt ja tarinankaaren aikuiseksi varttumisesta. Kun inhimillistetyt eläimet toimivat motivoidusti ja niiden elinympäristö muokkautuu näiden pyrkimysten mukaisesti, kertomus ehdottaa luontokäsitystä, jossa onnistumisessa on kyse ennen kaikkea yksilön tahdonvoimasta, Koskinen pohtii.
Episodikerrontaan perustuvassa luontodokumentissa eri suuntiin vievät tapahtumakulut puolestaan korostivat sattuman ja olosuhteiden merkitystä luonnossa. Kolmas esimerkki edusti lajityyppiä, joka synnyttää mielikuvan luonnosta, jossa sattumalla tai virheellä ei ole sijaa. Tapahtumat noudattavat vääjäämättömiä luonnonlakeja eikä eläinyksilöllä ole persoonallista roolia suuressa kiertokulussa.
– Kertomusmuoto on meille ominainen tapa jäsentää todellisuutta, vaikka se ei aina olisikaan kovin osuva luonnon kuvaamiseen. Tutkimukseni ei pelkisty luontodokumenttien kritiikiksi, sillä ihmisinä meillä ei ole pääsyä luontoon, joka ei olisi alisteinen kulttuurisille tulkinnoille. Ohjelmia ei tehdä koppakuoriaisille eivätkä koppakuoriaiset niitä tee, Koskinen naurahtaa.
Tekijöiden on syytä havahtua väistämättömään ihmiskeskeisyyteen, käydä eettisiä pohdintoja ja punnita, millaisia luontokäsityksiä teos välittää ilmasto- ja ympäristökriisien maailmassa. Tekijöillä on valtaa ja sitä pitäisi käyttää viisaasti.
– Ulkopuolelta ei ole mielekästä sanella, miten luontoa pitäisi esittää, mutta tekijöiden on tärkeää olla tietoisia omista luontokäsityksistään – toisin sanoen, lukea, ajatella ja keskustella. Kulttuuriset sisällöt vaikuttavat meihin ja muutos sisällöissä vaikuttaa siihen, miten toimimme ja miten ymmärrämme maailman, Koskinen sanoo.
Kirjoittaja: Saana Katila
LuoTo-hanke
Artikkeli kuuluu luovien alojen kestävyysmurrosta vauhdittavan LuoTo-jatkohankkeen julkaisemaan kestävyysteemaisten artikkelien sarjan. Jatkohanke rahoitetaan vuosina 2024–2025 opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä kulttuuri- ja luovien alojen uudistumisen rakennetuella, joka on Euroopan Unionin rahoittama – NextGenerationEU.
Lisätietoja:
Jaana Eskola
Projektipäällikkö
jaana.eskola@uudenmaanliitto.fi
Luovat alat, ilmastonmuutos, LuoTo-hanke
Tutustu myös näihin
Blogi
19.12.2024
Ilmastonmuutos haastaa jokapäiväistä arkeamme ja yhteiskunnan toimivuutta – ilmastoriskitilaisuudessa tarkasteltiin Uudenmaan merkittävimpiä ilmastoriskejä
Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt – ja tulee vaikuttamaan lähitulevaisuudessa yhä merkittävämmin – arjen toimivuuteen. Uudellamaalla on nyt tarkasteltu millaisia ilmastoriskejä alueelle ja sen toimijoihin kohdistuu sekä miten erilaiset alueelliset erityispiirteet näihin vaikuttavat.
Artikkeli
19.12.2024
Ilmastokasvo Simo Karetie on mukana luomassa kiertotalouden kotipesää Uudellemaalle
Simo Karetie työskentelee Uudenmaan kiertotalouslaakso -hankkeessa, jonka tavoitteena on viedä Uuttamaata ja Suomea kohti maailman terävintä kiertotalouden kärkeä yhdessä eri alojen asiantuntijoiden, yritysten, kuntien ja organisaatioiden kanssa.