Pelit voisivat sitouttaa ihmisiä ilmastotoimiin ja kestäviin elämäntapoihin – potentiaali vielä käyttämättä
Ilmastokriisin torjuminen ja kestäviin elämäntapoihin siirtyminen ovat ratkaisevan tärkeitä sekä ihmiskunnan että maapallon tulevaisuudelle. Nykyinen muutosvauhti on kuitenkin riittämätön. Onnistuminen edellyttää, että mahdollisimman moni kansalainen sitoutuu ilmastotoimiin ja vaatii päättäjiltä nopeita muutoksia. Pelit ja pelillistäminen olisivat tervetullut lisä kestävyysmurrosta vauhdittavaan keinovalikoimaan, mutta niitä on käytetty ja tutkittu vielä vähänlaisesti.
Teemaa valottaa Tampereen yliopiston tutkijatohtori Daniel Fernández Galeoten väitöskirja Gamification and Climate Change Engagement: Building knowledge, developing practice, and studying experiences and effects(Siirryt toiseen palveluun) (2/2024). Galeote tutkii pelien ja pelillistämisen potentiaalia ihmisten sitouttamisessa ilmastokriisin torjuntaan. Väitöksen sisältämä tutkimuskatsaus sekä ilmastopelien kartoitus paljastivat puutteita niin tutkimusasetelmissa kuin pelien toteutuksessakin. Löydösten pohjalta Galeote kehitti Climate Connected: Outbreak -pelin(Siirryt toiseen palveluun) tutkimusalustaksi. Pelin vaikutuksia pelaajiin tutkittiin sekä laadullisesti että määrällisesti.
– Tutkimukseni osoittaa, että pelit voivat olla yhtä tehokkaita kuin muutkin menetelmät oppimisen, asenteiden muuttamisen ja käyttäytymisen edistämisessä ja että ne koetaan samalla hauskemmiksi, Galeote tiivistää.
Yksi koeryhmistä tutustui pelin tarjoamaan tietoon ilmastokriisin hyvinvointivaikutuksista tekstimuodossa, toinen pelaamalla tietokonepeliä ja kolmas virtuaalitodellisuuspelissä. Ryhmien oppimistuloksissa ei ollut merkittäviä eroja, mutta pelaajat ja etenkin VR-pelaajat pitivät kokemusta nautinnollisena. Galeoten mukaan pelit voisivat tavoittaa sellaisia ihmisryhmiä, jotka eivät muutoin perehtyisi ja sitoutuisi ilmastotoimiin. Lisäksi pelaamisen tuoma mielihyvä saattaa ylläpitää motivaatiota ilmastotoimiin pidempään kuin asiasta lukeminen, mutta aihe vaatii tarkempaa tutkimusta.
– En olisi yllättynyt, jos nautinto johtaisi siihen, että kokemus jäisi paremmin mieleen, millä olisi vaikutusta esimerkiksi oppimiseen ja asenteisiin. Ei ole liian kiistanalaista sanoa, että jos osallistut ilmastotoimiin virtuaalimaailmassa tai lautapelissä ja huomaat, että siitä on iloa, saatat tulevaisuudessa suhtautua avoimemmin kyseisiin toimiin.
Tieto, tunne ja toiminta voivat yhdistyä peleissä
Hyvin rakennettu peli voi tukea oppimista, tunnesiteitä ja ympäristömyönteistä käyttäytymistä tarjoten samalla myönteisen kokemuksen. Peliympäristöt tarjoavat pelaajille mahdollisuuden eläytyä, tutkia erilaisia tilanteita ja harjoitella suotuisia käytösmalleja turvallisessa ympäristössä. Onnistumisia seuraavalla positiivisella palautteella on suuri merkitys sitouttamisessa, kuten myös mahdollisuudella asettaa itselle merkityksellisiä tavoitteita. Käytösmallia vahvistava palaute voi tulla pelin maailmassa tai pelillisessä järjestelmässä, jolloin pelaaja toimii reaalimaailmassa. Pelikokemusta voi vahvistaa myös esimerkiksi jälkipuinneilla tai aiheeseen liittyvillä luennoilla.
Pelit ja pelillistäminen tarjoavat omanlaisensa vaikutuskanavan. Niissä yhdistyy mahdollisuus välittää tietoa, herättää tunteita ja ruokkia toimintaa. Pelaamiseen usein liittyvä eläytyminen on mahtava muutosvoima.
– Emotionaalinen yhteys voi syntyä ensisijaisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen, hahmojen ja tarinoiden kautta, mutta myös esimerkiksi onnistumisen tunteiden kautta. Käyttäytymistä voidaan tukea pelillistämällä, mikä tekee siitä mielekästä ja palkitsevaa, mutta myös avatarien avulla. Sillä on merkitystä, keitä olemme pelissä ja onko identiteetti sellainen, josta voimme ottaa oppia, Galeote toteaa.
Hyvin erityyppisillä peleillä olisi paikkansa ilmastokriisin torjumisessa ja kestäviin elämäntapoihin siirtymisessä. Muutosta voisivat tukea esimerkiksi pienet tietoiskupelit ja politiikkasimulaatiot, jotka paljastaisivat päätöksenteon monimutkaisuuden tai lautapelit, joissa pelaajat tutustuisivat erilaisiin näkemyksiin ja neuvottelisivat ratkaisuja.
– Voisi olla myös tarinapainotteisia pelejä, joissa yksittäinen pelaaja asetetaan jonkun toisen asemaan joko tunnevaikutuksen vuoksi tai jotta hän oppisi, mikä hänestä voisi tulla. Suosin yleensä samaistuttavia identiteettejä ja saavutettavissa olevia toimia, koska niiden kautta voidaan siirtyä suoraan todelliseen toimintaan.
Pelit harkiten osaksi kestävyyssiirtymää
Galeote korostaa taiteen autonomisuutta sekä pelintekijöiden vapautta pelimaailmojen luomisessa. Sen paremmin heiltä kuin muiltakaan luovien alojen tekijöiltä ei voida vaatia ilmastokriisin käsittelyä. Hänen mielestään tekijöiden pitäisi kuitenkin harkita, haluavatko he korostaa luomissaan maailmoissa tuhoisia ideologioita neutraaleina tai positiivisina, ja miksi he haluaisivat niin tehdä. Hänen mukaansa useimpiin peleihin olisi mahdollista sisällyttää kriittistä otetta elegantisti, tavoilla, jotka tekisivät lopputuloksesta jopa realistisemman.
Galeote muistuttaa kuitenkin, etteivät pelit ja pelillistäminen ole patenttiratkaisu vaan niiden hyödyntäminen ilmastokriisin torjunnassa vaatii harkintaa, tutkimustietoa sekä huolellista suunnittelua. Pelit ovat tehokkaita sitouttamisvälineitä, mutta on syytä punnita, voisiko saman vaikutuksen saavuttaa vähemmän resursseja kuluttavin keinoin. Maailma ei tarvitse uusia ilmastopelejä, jos niille ei ole tarvetta tai toteutuksen onnistuminen on epävarmaa.
– Tarvitsemme vielä paljon tutkimusta siitä, miten erilaiset pelikokemukset voivat tukea erilaisia muutoksia erilaisissa yhteyksissä ja olosuhteissa. Se on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja, mutta yritys on jalo, sillä vaikka pelillistäminen ei ratkaise kaikkia ongelmia vaan voi jopa luoda niitä lisää, sillä on myös suuri potentiaali tehdä hyvää.
Pelit ja pelillistäminen voisivat olla osa ilmastokriisin ratkaisua, ja se potentiaali on pitkälti vielä hyödyntämättä. Galeoten mukaan mahdollisuuksia olisi loputtomasti. Pelejä ja pelillistämistä voisi käyttää kouluopetuksessa, kestävien arkivalintojen tekemisessä, ekoahdistuksen lievittämisessä sekä suurissa yhteiskunnallisissa muutoksissa kiertotalouteen siirtymisestä poliittiseen päätöksentekoon.
– Esimerkkitapauksia löytyy sieltä täältä, mutta suurta harppausta, jossa pelit ja motivaatioteknologiat otetaan laajasti käyttöön tämän planeetan hyväksi, ei ole vielä otettu, Galeote toteaa.
Kirjoittaja: Saana Katila
LuoTo-hanke
Artikkeli kuuluu luovien alojen kestävyysmurrosta vauhdittavan LuoTo-jatkohankkeen julkaisemaan kestävyysteemaisten artikkelien sarjan. Jatkohanke rahoitetaan vuosina 2024–2025 opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä kulttuuri- ja luovien alojen uudistumisen rakennetuella, joka on Euroopan Unionin rahoittama – NextGenerationEU.
Lisätietoja:
Jaana Eskola
Projektipäällikkö
jaana.eskola@uudenmaanliitto.fi
Luovat alat, ilmastonmuutos, LuoTo-hanke
Tutustu myös näihin
Uutinen
9.12.2024
Ei pelkästään poutapilviä Suomen kiertotaloustaivaalla
Vaikka Suomi on tavoitellut pitkään paikkaa kiertotalouden kärkimaana, jäämme tavoitteiden toteutuksessa kuitenkin jälkeen useista muista EU-maista. Suomen kiertotalousaste on matala ja monilla mittareilla olemme Euroopan keskitasoa, kirjoittaa Kari Herlevi Reilusti eteenpäin -kirjoitussarjassa.
Uutinen
5.12.2024
Hiilestä luopuminen kaukolämmössä pudotti Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2023
Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt ovat pudonneet 15 prosenttia edellisvuodesta, selviää Suomen ympäristökeskuksen ennakkotiedoista. Tärkein syy pudotukselle ovat energiasektorin toimet. Uudenmaan myönteisen kehityksen takana on erityisesti kaukolämmön puhdistuminen ja sähkön kansallisen päästökertoimen pieneneminen.