Rakennussuunnittelu on avainasemassa ilmastokriisin hillitsemisessä

Rakennussektori kuluttaa globaalisti neitseellisiä luonnonvaroja enemmän kuin mikään muu inhimillinen toiminta. Se vastaa puolesta maailman vuotuisesta raakamateriaalien kulutuksesta, mikä tarkoittaa myös valtavia ilmastopäästöjä. Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, rakentaminen aiheuttaa kolmanneksen vuotuisista ilmastopäästöistä. Ilmastopaneeli IPCC:n mukaan rakennussektorin on vähennettävä ilmastopäästöjään 80–90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

– 1,5-asteen ilmastotavoite ei ole enää realistinen, kahdessa asteessa voimme pysyä, mutta sekään ei onnistu ilman rakennussektorin kestävyyssiirtymää. Resurssien käytön vähentäminen on isoin kysymys, sanoo kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen Aalto-yliopistosta.

Rakennussuunnittelun ja rakentamisen nykytila on kaukana kestävästä, minkä vuoksi tulevaisuustrendi on sitäkin huolestuttavampi. Resurssien kulutus on kasvussa eikä laskussa. Syitä on useita, mutta väestönkasvu on niistä merkittävin. Vuosisadan lopussa maailman väkiluku on 2–3 miljardia nykyistä suurempi – ja uudet ihmiset tarvitsevat koteja, kouluja, teitä ja muuta infrastruktuuria.

Lisäksi sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja luonnonkatastrofien yleistyminen tuhoavat ja vahingoittavat rakennettua ympäristöä. Jälleenrakennus, remontointi, tehostettu kunnossapito ja suojausten rakentaminen vievät valtavasti resursseja. Materiaalien kulutus kasvaakin vielä nopeammin kuin väestön määrä.

– Resurssien kulutuksen pienentäminen ei ole helppo tehtävä näissä olosuhteissa. Yhtälö on hyvin hankala mutta silti ratkaistavissa. Lainsäädäntöä pitäisi kehittää voimakkaasti, sillä markkinaehtoinen kestävyyssiirtymä ei ole riittävä eikä riittävän nopea, Kuittinen sanoo.

Kansallisen lainsäädännön lisäksi kansainväliselle regulaatiolle on polttava tarve. Aalto-yliopiston koordinoima kansainvälisten tutkijoiden vetoomus(Siirryt toiseen palveluun) vetosi maailman poliittisiin johtajiin Bakun ilmastokokouksessa (2024): ilmastokriisin hillitseminen vaatii rakentamisen päästöjä rajoittavaa lainsäädäntöä kaikkiin maihin kymmenen vuoden kuluessa.

Kopernikaaninen vallankumous

Julkinen keskustelu kestävästä rakentamisesta keskittyy usein yksityiskohtiin, kuten energiatehokkuuteen, jolloin suuret periaatekysymykset jäävät käsittelemättä. Uudisrakentaminen ei saisi enää olla rakennussuunnittelun lähtökohta. Kuittinen on tuomassa arkkitehtuuriin ja rakentamiseen uudenlaista hierarkiaa, jossa korkein päämäärä on olla rakentamatta uutta. Tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman pitkälle olemassa olevia rakennuksia joko sellaisenaan tai pienin muutoksin. Toiseksi paras vaihtoehto on remontoida tilat käyttötarkoitukseen sopiviksi ja kolmantena tulee rakennuksen laajentaminen.

– Uuden rakentaminen on viimesijainen vaihtoehto. Jos siihen päädytään, pitäisi miettiä, saisiko tiloihin useampia toimintoja. Uusi rakennus pitäisi suunnitella monikäyttöiseksi ja helposti muunneltavaksi, Kuittinen toteaa.

Kestävässä rakennussuunnittelussa on huomioitava käyttötarkoituksen lisäksi muun muassa rakennuksen sijainti ja elinkaari. Kaupunkikeskustaan pitäisi suunnitella helposti muunneltavia rakennuksia, jotka kestävät paikoillaan vuosisatoja, kun taas esimerkiksi syrjäseudun vähenevälle väestölle rakennettavan palvelutalon pitäisi olla siirrettävissä. Esimerkiksi hirsitaloja on perinteisesti siirretty uusille rakennuspaikoille.

– Jos ei tiedetä, onko rakennukselle käyttöä tulevaisuudessa, se pitäisi suunnitella niin, että se voidaan tarvittaessa muuntaa, siirtää osina tai purkaa materiaalit uudelleen käytettäviksi. Rakennuksen käyttötarkoitus ja sijainti ratkaisevat, mikä on kestävää.

Uudisrakennuksen käytettävyyden jälkeen seuraavaksi tärkein kysymys koskee sen kokoa. Pienempi rakennus vie vähemmän rakennusmateriaaleja ja kuluttaa vähemmän energiaa.

– En tarkoita, että kaikkien pitäisi puristautua minitaloihin, mutta jo 10 prosentin vähennys pinta-alassa vaikuttaa paljon rakennuksen elinkaaren aikana. Paremmalla suunnittelulla voisi nostaa tilan laatua mutta vähentää neliöitä, Kuittinen pohtii.

Tuhlaamisesta kiertotalouteen

Uudisrakentamisen kestävyyttä parannettaessa tärkeintä on suunnitella rakennus monikäyttöiseksi sekä kohtuullistaa sen kokoa. Energia- ja materiaalitehokkuuteen kannattaa keskittyä vasta näiden jälkeen. Kuittisen mukaan rakentamisessa pitäisi käyttää joko kierrätettyjä materiaaleja tai sellaisia, joihin on sitoutunut ilmakehän hiilidioksidia. Uusiutuvien biomateriaalien, kuten puun, pajun ja hampun, yleistyminen rakennusmateriaaleina parantaisi rakennussektorin kestävyyttä. Lisäksi on kehitetty lupaavia menetelmiä, jotka sitovat ilmakehästä teknisesti poistettua hiilidioksidia rakennusmateriaaleihin, kuten betoniin.

Planetaarisissa rajoissa rakentaminen edellyttää lähes suljettua kiertotaloutta, Kuittinen toteaa. Rakennushankkeissa tulisi maksimoida uudelleen käytettyjen tuotteiden osuus. EU-maiden välinen vertailu paljastaa kuitenkin kotimaisen rakennussektorin alhon: Suomi on kärkipaikalla raakamateriaalien kulutuksessa ja viimeisellä sijalla rakennus- ja purkujätteen kierrättämisessä. Kiertotalouden näkökulmasta on myös sitä parempi, mitä pidempi rakennuksen elinkaari on. Suomessa rakennukset puretaan keskimäärin noin 50 vuoden iässä, myös kasvukeskuksissa.

– Kymmenen vuotta sitten purettiin 4 000 taloa vuodessa, nyt jo 8 000. Suunta ei ole hyvä. Jos rakennusta ei pysty muokkaamaan uuteen käyttöön, pitäisi miettiä, voiko esimerkiksi runkoa tai perustuksia käyttää uudessa rakennuksessa, Kuittinen sanoo.

Kiivas purkutahti yhdistettynä heikkoon kierrätysasteeseen on kestämätön yhtälö. Kiertotalousajattelun myötä väestötappioalueiden rapistuvat lähiöt tai vanhentuneet sote-rakennukset voisivat muuttua ongelmajätteestä talouttakin tukeviksi materiaalipankeiksi.

Kuittisen mukaan rakennussektori pitäisi ohjata haittaverotuksen piiriin lainsäädännön avulla. Jos ilmastohaittoihin perustuva verotus ulotettaisiin laajasti eri rakennusmateriaaleihin, runsaspäästöisten materiaalien käyttö tulisi selvästi nykyistä kalliimmaksi, mikä saisi rakennuttajat suosimaan kestävämpiä materiaaleja ja rakennustapoja. Riittävän vahva taloudellinen kannuste antaisi vauhtia kestävyyssiirtymälle.

– Nuoressa suunnittelijakunnassa on hyvin paljon valveutuneisuutta, mikä on toivoa herättävää, mutta normaalirakentamisessa idealistit vedetään yhä kölin alta aikataulu- ja rahapaineisiin vedoten.

Ilmastokriisi ja kestävyyssiirtymä saavat jo huomiota arkkitehtien ja rakennussuunnittelijoiden koulutusohjelmissa. Kuittisen mukaan tulevaisuuden ammattilaisille on erityisen tärkeä opettaa systeemistä ajattelua, lisätä ymmärrystä siitä, miten rakentaminen vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Rakennuksia suunnittelevat tarvitsevat myös käytännön taitoja ja työkaluja tehdäkseen päteviä elinkaariarviointeja, jotka ohjaavat kestävää rakentamista.

Maailman mittakaavassa Suomi on väestönkasvultaan ja luonnonoloiltaan vakaa maa, jonka asukkaat elävät pääasiassa vauraasti – onko jatkuva uuden rakentaminen täällä oikeutettua?

– Eihän se reilua ole. Suomi on osaava, luova ja kekseliäs, meillä on resursseja ja hyvinvointia. Meidän pitäisi näyttää esimerkkiä, miten rakennetaan planetaarisissa rajoissa, Kuittinen sanoo.

Haastattelun ja artikkelin taustatöissä on käytetty Matti Kuittisen Building within Planetary Boundaries -puheenvuoroa(Siirryt toiseen palveluun) (10/2023), joka on katsottavissa Aalto-yliopiston YouTube-kanavalta.

Kirjoittaja: Saana Katila

Lisätietoja:

Jaana Eskola

Projektipäällikkö

+358 40 182 4893

jaana.eskola@uudenmaanliitto.fi

Luovat alat, ilmastonmuutos, LuoTo-hanke

Tutustu myös näihin

Blogi

30.1.2025

Uudenmaan tilannekuva lupaa Suomelle mahdollisuuksia, kunhan haasteisiinkin tartutaan yhdessä

Aluekehittämiskeskusteluissa käydään läpi alueiden kehittämisen tavoitteita ja toimintaedellytyksiä ja pyritään löytämään yhteistä ymmärrystä alueiden nykytilasta ja yhteistyön paikoista, kirjoittaa Outi Ervasti ja Johannes Herala. Uudenmaan tilanne- ja kehityskuva esiteltiin ministeriöille 23. tammikuuta.

Uutinen

17.1.2025

Euroopan aluekehitysrahaston rahoitushaku avautuu 3.2. – osallistu Teams-infoihin

Uudenmaan liitto avaa helmikuussa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) -rahoitushaun viidessä Etelä-Suomen maakunnassa. Mukana ovat Hämeen, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnat.

Lisää ajankohtaisia aiheita