Rumien laatikoiden rakentaminen kuormittaa ihmisiä ja planeettaa

Suomessa valtaosa uudisrakentamisesta edustaa modernistista muotokieltä ja teollisen tehokkuuden estetiikkaa. Rakennukset ovat tyypillisesti kuin laatikoita tai palikoista koottuja, niissä on teräviä kulmia ja ulokkeita, monotonisia pintoja, epäsymmetriaa ja satunnaisia yksityiskohtia. Arkkitehtikunnan omaksuman dogmin mukaan rakennusten on heijasteltava omaa aikaansa, joten Suomessa uusvanhaa rakentamista on vältetty kuin ruttoa epäaitouden pelossa, sanoo sosiologi Marjo Uotila, joka on kiinnostunut rakennetun ympäristön vaikutuksista ihmisiin.

– Depressionistista arkkitehtuuria, sitä meillä tehdään. Vanhaa ei saisi muka kopioida, mutta mitä muuta tänne rakennetaan kuin kopion kopioita elementtitaloista, vuosikymmen toisensa jälkeen. Kertakäyttötalot ja ihmisvihamieliset ympäristöt ovat yhteiskunnallinen ongelma. Kauneus on inhimillinen perustarve – ja sillä on mitattavia hyvinvointivaikutuksia.

Uotila perusti Arkkitehtuurikapinan(Siirryt toiseen palveluun) muutoksen airueksi vuonna 2015. Nykyisin liikkeen Facebook-ryhmä on noin 18 000 jäsenen aktiivinen yhteisö. Ryhmän tavoitteena on edistää traditionaalista ja klassista arkkitehtuuriperinnettä jatkavaa uudisrakentamista sekä tuhoutuneiden arvotalojen rekonstruktioita. Rakentamisessa pitäisi palata roomalaisen Vitruviuksen määritelmään, jonka mukaan arkkitehtuurin kolme päämäärää ovat kauneus, kestävyys ja käyttökelpoisuus.

– Muista maista löytyy erittäin kauniita perinteisesti toteutettuja uudisrakennuksia ja ympäristöjä. Mikä onnistuu muualla, voisi onnistua myös meillä. Jaamme ryhmässä hyviä esimerkkejä, luomme tietoisuutta siitä, että depressionistiselle kertakäyttörakentamiselle on vaihtoehtoja.

Arkkitehtuurikapina on vapaamuotoinen kansalaisliike, joka on vuosikymmenessä levinnyt yli 30 maahan. Uotila on myös klassisesti suuntautuneiden arkkitehtien yhdistyksen INTBAU Finland ry:n(Siirryt toiseen palveluun) puheenjohtaja. Suomessa jäseniä on vain kourallinen, mutta 40 maassa toimivaan INTBAU-verkostoon kuuluu noin 10 000 arkkitehtiä.

Kauneus on sosiaalista kestävyyttä

Modernistista arkkitehtuuria puolletaan usein väittämällä, että kauneus on katsojan silmässä, mutta näin ei ole. Kansainvälisten tutkimusten mukaan(Siirryt toiseen palveluun) modernistinen arkkitehtuuri miellyttää vain muutamaa prosenttia ihmisistä – ja heidän joukossaan korostuvat arkkitehtikoulutuksen saaneet. Loput arvostavat enemmän perinteistä ja klassista arkkitehtuuria, jotka olivat vallalla vielä ennen toista maailmansotaa.

– Meillä on demokratiaongelma. Miksi pienen ihmisryhmän mieltymykset, jotka eroavat jyrkästi muiden näkemyksistä, saavat dominoida rakennettua ympäristöä? Muutos kytee kyllä Suomessakin. Olen huomannut, että nuoria arkkitehtiopiskelijoita ei vaivaa enää niin tiukka dogma, Uotila pohtii.

Rakennetun ympäristön kauneus on sosiaalista kestävyyttä, joka vaikuttaa suoraan ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointiin. Aiheesta on runsaasti tutkimusnäyttöä(Siirryt toiseen palveluun). Uotila nostaa esimerkiksi tutkimukset, jotka kartoittavat rakennettujen ympäristöjen suhdetta stressiin. Ihmisen ei tarvitse tietoisesti ymmärtää, että ympäristö vaikuttaa häneen, mutta silti vaikutukset ovat todennettavissa. Esimerkiksi terävät, hyökkäävät muodot saavat aivoissa aikaan taistele tai pakene -reaktion.

– Kun ihminen kävelee ahdistavassa, depressionistisessa ympäristössä, veren stressihormonipitoisuus nousee. Jatkuva stressi on merkittävä kansanterveydellinen ja sitä kautta myös kansantaloudellinen ongelma, Uotila toteaa.

Kauniin ja harmonisen ympäristön fyysiset ja psyykkiset vaikutukset ovat päinvastaisia: ihminen rentoutuu ja kokee ahdistuksen sijasta ilon, onnen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Tutkimusten mukaan(Siirryt toiseen palveluun) ihmislajilla on sisäsyntyinen viehtymys symmetriaan, pyöristettyihin muotoihin, fraktaaleihin, yksityiskohtiin ja ornamentteihin, rakennuksiin, jotka ovat selkeitä mutta kompleksisia, taidokkaasti rakennettuja.

Kaupunki, joka sai sielunsa takaisin

Le Plessis-Robinson on 30 000 asukkaan pikkukaupunki Ranskassa, lähellä Pariisia. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki rakennettiin täyteen betonikerrostaloja, jotka rapistuivat muutamassa vuosikymmenessä, sosiaaliset ongelmat pahenivat ja seutu slummiutui. Vuonna 1989 valittu pormestari Philippe Pemezec käynnisti vaalilupauksena mukaisesti muodonmuutoksen, joka hakee vertaistaan.

Le Plessis-Robinson on hieno esimerkki rakennetun ympäristön vaikutuksista koko yhteisöön. Sosiaalisten ongelmien riivaamasta betonislummista rakennettiin klassisen kaunis ja kukoistava puutarhakaupunki. Uusvanhan keskustan rakentaminen vei vuosikymmenen ja valmistui vuonna 2000, minkä jälkeen rakennustyöt ovat jatkuneet muissa kaupunginosissa. Vahva visio, pitkäjänteisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus olivat onnistumisen edellytyksiä.

Le Plessis-Robinsonia suunniteltiin kokonaisuutena, ei muutaman talon ryppäinä tai pikavoittojen toivossa. Suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota kauneuteen, toimivaan kaupunkirakenteeseen ja luontoyhteyteen. Arkkitehtuuri on klassista ja värit maanläheisiä, kaupunkirakenne on tiivis mutta viheralueita on runsaasti ja mittakaava ihmisen kokoinen – torit, kaupat ja palvelut ovat hyvien kävely- ja pyöräyhteyksien päässä.

Kun Le Plessis-Robinson sai sielunsa takaisin, sosiaaliset ongelmat vähenivät murto-osaan, työllisyys on parantunut 50 prosenttia, uusia yrityksiä syntyy ja eläväinen pikkukaupunki houkuttelee uusia asukkaita. Kaunis ympäristö lisää tutkitusti yhteenkuuluvuuden ja omanarvon tunteita. Uusvanhat kaupunkitalot eivät ole rikkaiden palatseja vaan tavallisten ihmisten koteja, joista vajaa puolet on kaupungin vuokra-asuntoja. Le Plessis-Robinsonissa ympäristö ei luokittele ihmisiä eri kasteihin – kauneus on kaikille tärkeää.

– Le Plessis-Robinson on merkittävä onnistuminen. Kaikki näkevät, kuinka valtava muutos on mahdollinen – ja miten se vaikuttaa ihmisiin, työllisyyteen ja talouteen. Olin siellä juuri konferenssivieraana, ja ihmiset tulivat kadulla kiittämään pormestaria kädestä pitäen, Uotila kertoo.

The Aesthetic City on julkaissut videon Le Plessis-Robinsonin muodonmuutoksesta(Siirryt toiseen palveluun) Youtubessa.

Kestävä on ekologista

Kestävä arkkitehtuuri on vuosisatojen taidetta. Tyypillisesti perinteistä ammentava rakentaminen on ekologisesti kestävää verrattuna nykyrakentamiseen, joka nojaa valtavien ilmastopäästöjen teräs- ja betoniteollisuuteen. Eri maiden rakennusperinteet lepäävät paikallisten luonnonmateriaalien varassa. Rakenteet ovat yksinkertaisia ja yksiaineisia, paikallisiin olosuhteisiin vuosisatojen aikana kehittyneitä. Uotilan mukaan arkkitehtuurissa uutuuden ja erikoisuuden itsetarkoituksellinen tavoittelu on tuhoisa periaate, sillä kokeilujen kanssa on elettävä pitkään.

– Perinteisen arkkitehtuurin traditiossa ei oteta hallitsemattomia riskejä vaan rakennetaan sellaista, mikä on osoittautunut kestäväksi ja ihmisten silmää miellyttäväksi. 200 vuotta sitten tasakattoisen talon rakentamista olisi pidetty ihan hulluna, koska eihän sellainen kestä meidän ilmastossa. Perinteinen harjakatto on kestävä ja kestävä on ekologista.

Uotilan mukaan uudisrakennusten rumuus, heikko laatu ja lyhyt elinkaari ovat systeeminen ongelma, jota ylläpitävät nykyarkkitehtien asenteet ja koulutus – harva edes osaisi suunnitella perinteisiä rakennuksia – kuntien ja kaupunkien kaavoitusprosessit sekä rakennusteollisuuden ansaintalogiikka. Ilmastokriisin edetessä on kuitenkin selvää, ettei kestämätön rakentaminen voi jatkua. Samaan aikaan kauniita ympäristöjä puoltavat äänet voimistuvat niin tavallisten ihmisten, päättäjien kuin ammattilaistenkin joukossa.

Arkkitehtuurikapinan ja INTBAU Finland ry:n kuntavaalihaasteessa(Siirryt toiseen palveluun) ehdokkaat voivat ilmaista sitoutumisensa kauniimpien ympäristöjen rakentamiseen. Kesällä 2025 INTBAU Finland ry järjestää traditionaalisen arkkitehtuurin kesäkoulun, joka on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Muutos tarvitsee arkkitehtejä, jotka osaavat suunnitella perinteisen kauniita taloja ja laajempia ympäristöjä.

– Välillä muutoksen hitaus tuntuu masentavalta, mutta kriittistä massaa alkaa olla tarpeeksi. Muissa maissa iso lumipallo pyörii jo, sitä ei voi enää pysäyttää – ja Suomi seuraa perässä, Uotila sanoo.

Lisää luettavaa aiheesta:

Kirjoittaja: Saana Katila

Artikkelin kuvassa on Heikki Kaartisen suunnittelema jugend-rakennus, joka sijaitsee Mariankadun ja Liisankadun kulmassa Helsingissä. Kuvan on ottanut Matti Similä ja se kuluu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmaan (lisenssi: CC BY 4.0(Siirryt toiseen palveluun)).

Lisätietoja:

Jaana Eskola

Projektipäällikkö

+358 40 182 4893

jaana.eskola@uudenmaanliitto.fi

Luovat alat, ilmastonmuutos, LuoTo-hanke

Tutustu myös näihin

Uutinen

4.3.2025

Ekologisen kestävyyden peruskoulutus luoville aloille käynnistyy maaliskuussa

Luovien alojen kestävyysmurrosta vauhdittava LuoTo-hanke järjestää luoville aloille suunnatun ekologisen kestävyyden peruskoulutuksen maalis–huhtikuussa.

Artikkeli

14.2.2025

Uudellamaalla on hyvät edellytykset suunnitella vihreää siirtymää kestävästi

Uusi yhteistyöryhmä tukee vihreän siirtymän hankkeita Uudellamaalla. Ryhmää luotsaava Petra Ståhl uskoo, että Uusimaa voi olla edelläkävijä siirtymässä. Varapuheenjohtaja Alpo Tani peräänkuuluttaa kestävyysnäkökulmaa, vaikka se mahdollisesti monimutkaistaakin asetelmaa.

Lisää ajankohtaisia aiheita