Kaupunkiluonto lisää hyvinvointia ja säästää miljoonia
Lähimetsät, puistot ja puut tekevät kaupungeista viihtyisiä – mutta niiden vaikutus ulottuu paljon laajemmalle. Ne edistävät terveyttä ja hyvinvointia, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja auttavat kaupunkeja varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Mennyt kesä on ollut tukalan kuuma etenkin Etelä-Euroopassa. Vaikka helleaallot eivät Suomeen saakka rantautuneet, arvatenkin ne tulevina vuosina tavoittavat jälleen myös meidät. Edellisessä blogissa mainitsimme lämpösaarekeilmiön. Tämän ohella oman haasteensa asumiseen ja sen ympäristöihin tuo ilmastonmuutos: säiden ääri-ilmiöt kuten hellejaksot lisääntyvät.
Kesäkuumalla kaupunkipuut ja niiden lehvästö antavat varjon ja viilentävät niin katuja, asuntoja kuin meitä asukkaita. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen edellyttää monipuolista keinovalikoimaa, kuten luontopohjaisia ratkaisuja.
Luonto tukee kaupunkien ja asukkaiden hyvinvointia – ja tuo taloudellista hyötyä.
Luontopohjaiset ratkaisut hyödyntävät luonnon omia prosesseja ja ottavat mallia ekosysteemien toiminnasta. Kun näitä ratkaisuja käytetään ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, ne tuottavat hyötyä samanaikaisesti usealla tasolla: luonnon monimuotoisuudelle, infrastruktuurin toimivuudelle ja myös ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.
Terveyshyödyille voidaan jopa antaa hintalappu. Esimerkiksi Barcelonan ”Eixos Verds” -katuvihertämisohjelman terveysvaikutusten tutkimuksessa(Siirryt toiseen palveluun) arvioitiin vuotuiseksi taloudelliseksi säästöksi masennuksen hoidossa jopa 1,7 miljardia euroa. Luonto tukee siis kaupunkien ja asukkaiden hyvinvointia – ja tuo taloudellista hyötyä.
Vehreä kaupunki edistää terveyttä ja hyvinvointia
Kaupunkivihreän terveyshyödyistä on kertynyt viime vuosikymmenten aikana monipuolista tutkimustietoa. Viheralueiden läheisyys ja niiden aktiivinen käyttö on yhdistetty pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin tai erilaisiin mielenterveyden ongelmiin, kuten masennukseen. Näkymä vehreälle pihalle alentaa stressiä ja nopeuttaa palautumista. Sairaalaympäristöissä puustoinen näkymä nopeuttaa potilaiden toipumista, tämä havaittiin jo 1980-luvulla alan tunnetuimpiin kuuluvassa tutkimuksessa.
Viheralueiden voidaan sanoa tuottavan selkeitä terveyshyötyjä. Ne edistävät parempaa mielenterveyttä ja sosiaalista kanssakäymistä, rauhoittavat aistejamme, mahdollistavat elpymisen ja lisäävät liikkumista. Lyhyesti sanottuna: viheralueet parantavat elämänlaatuamme.

Jo muutama tunti lähiviheralueilla kuukaudessa voi lisätä hyvinvointia. Mutta mitä stressintäyteisempi arki on tai mieli muuten maassa, saa parhaimman hyödyn viettämällä aikaa laajemmilla viheralueilla. Tällöin hyötyjä saadaan tutkimusten perusteella useammasta käyntikerrasta kuukaudessa.
Viheralueiden tuottamat myönteiset vaikutukset kasvavat käyntikertojen ja alueilla vietetyn ajan myötä.
Viheralueiden tuottamat myönteiset vaikutukset kasvavat käyntikertojen ja alueilla vietetyn ajan myötä.
Metsien on tunnistettu tuovan erityisiä terveyshyötyjä. Puhutaan jopa terveysmetsistä! Terveysmetsä perustuu ajatukseen siitä, että luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää paitsi osana asukkaiden jokapäiväistä elämää, myös osana sosiaali- ja terveyspalveluja sekä työterveyttä.
Sipoossa luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu käytännössä. Perusterveydenhuollon asiakkailla toteutetussa tutkimuksessa ohjatuille luontoretkille osallistuneiden psyykkinen hyvinvointi parani ja unen laatu koheni. Kiinnostavaa on, että myönteisiä vaikutuksia havaittiin, vaikka Sipoo on jo valmiiksi luonnonläheinen ympäristö – pelkkä luonnon läheisyys ei siis välttämättä riitä, vaan ihmisiä kannattaa aktiivisesti kannustaa luontoon. Terveysmetsä-toiminta(Siirryt toiseen palveluun) käynnistyi Sipoon sote-palveluissa vuonna 2014. Uudellamaalla löydät terveysmetsän myös Hyvinkäältä (Siirryt toiseen palveluun)ja terveyspolkuja Helsingin Vartiosaaresta(Siirryt toiseen palveluun), Pornaistenniemeltä(Siirryt toiseen palveluun) sekä Lohjan Liessaaresta(Siirryt toiseen palveluun).
Riittävän laaja ja monimuotoinen metsäkokonaisuus mahdollistaa metsäntunnun, luontoelämykset sekä hiljaisuuden ja rauhan kokemisen. Tällöin voidaan puhua luonnon elvyttävyydestä. Sillä tarkoitetaan luonnon kykyä auttaa palautumaan niin stressistä kuin arjen väsymyksestä: luonto laukaisee nopean fysiologisen rauhoittumisreaktion ja antaa tilaisuuden levätä ja palautua. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi rauhoittumisena, mielialan kohenemisena ja ajatusten selkiytymisenä.

Terveyshyödyt ovat kuitenkin riippuvaisia viheralueen tyypistä. Metsien koettu kauneus ja monimuotoisuus ovat tärkeitä metsien elvyttävyydelle. Metsätyypeistä vanhat, luonnontilaiset metsät elvyttävät tutkitusti(Siirryt toiseen palveluun) tehokkaammin kuin nuoret ja pienialaiset metsät. Pirstoutuneilla ja pienialaisilla metsäalueilla melu ja ilmansaasteet kulkeutuvat alueen sisälle, mikä heikentää luontokäynnin terveyshyötyjä.
Toisaalta lähiluonnolla on merkitystä. Lyhyt mutta helposti saavutettava ja usein toistuva luontoaltistus on tärkeää, ja toisille asukasryhmille se ainut vaihtoehto. Tarvitsemmekin erilaisia luontoalueita niin kaupungissa kuin sen ulkopuolella tukemaan hyvinvointiamme ja terveyttämme.
Lue lisää: Luontoympäristöjen mahdollisuudet terveyden edistämisessä(Siirryt toiseen palveluun)
Lisää luontoa päiväkoteihin
Viheralueiden monimuotoisuuden on huomattu tukevan ihmisten mikrobien monimuotoisuutta ja siten immuunijärjestelmän toimintaa. Mikrobiomilla tarkoitetaan ihoamme, suolistoamme ja hengitysteitämme asuttavaa mikrobien – bakteerien, sienten ja virusten – yhteisöä, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Erityisen tärkeä tämä monimuotoisuus on lapsille, joiden immuunijärjestelmä vasta kehittyy. Ympäröivän luonnon monimuotoisuuden, ihmisen mikrobiston ja immuunijärjestelmän välillä vallitsevaa syy-seuraussuhdetta onkin tutkittu päiväkotiympäristössä.
Lasten ja nuorten ympäristöjä suunniteltaessa olisi hyvä suosia viherelementtejä.
Kun kaupunkipäiväkotien pihoille lisättiin metsämaata ja monipuolista kasvillisuutta, lasten mikrobisto monipuolistui jo muutaman viikon aikana. Tällainen mikrobiston monimuotoisuus on yhteydessä immuunijärjestelmän tasapainoisempaan toimintaan ja voi suojata immuunivälitteisiltä sairauksilta, kuten allergioilta.
Päiväkotitutkimuksessa havaittiin myös lasten käyttäytymisessä eroja. Kun pihalle tuotiin luonnonmateriaaleja, muodostui leikeistä aktiivisempia ja monipuolisempia. Kuralätäköt ja lehtikasat kiinnostavat, puhumattakaan lahoavista puista ötököineen.

Luontoyhteyden vahvistaminen jo lapsuudessa on tärkeä panostus hyvinvointiin. Kun lapselle syntyy mahdollisuus ihmetellä, leikkiä, rauhoittua ja kokea kuuluvansa osaksi luontoa, voi luonto muodostua läpi elämän kantavaksi hyvinvoinnin ja palautumisen voimavaraksi. Samalla vahva luontoyhteys rakentaa pohjaa luonnosta välittämiselle – hyvinvoiva ihminen ja hyvinvoiva luonto eivät ole toisistaan erillisiä. Päiväkodeilla, kouluilla ja lähiluonnon säilymisellä on tässä suuri merkitys. Luontoyhteys syntyy ennen kaikkea toistuvista, myönteisistä arkisista kohtaamisista luonnon kanssa.
Lue lisää: Metsäpohjainen piha paransi päiväkotilasten immuunijärjestelmää jo kuukaudessa(Siirryt toiseen palveluun) ja Leikin ja liikkeen lumo – opas luontopohjaisiin leikki- ja liikuntaympäristöihin(Siirryt toiseen palveluun)
Kaupunkiluonnon hyvinvointi on hyvinvointia kaikille
Kaupunkiekologisesta näkökulmasta viherympäristöjä ei tulisi tarkastella irrallisina laikkuina vaan toisiinsa kytkeytyvänä verkostona, vihreänä infrastruktuuria. Kuumuutta vastaan hakeudumme mieluusti kaupunkipuiden varjoon. Varjostuksen myötä puiden alla koettu lämpötila voi tutkimusten(Siirryt toiseen palveluun) mukaan olla paikoin jopa 14 °C alhaisempi kuin auringolle altistuvassa ympäristössä, vaikka puiden vaikutus ilman lämpötilaan on pienempi.
Kaupunkipuilla ja laajemmin kaupunkivihreällä on paljon muitakin hyvinvointiimme vaikuttavia merkityksiä. Suunnittelussa on kannattavaa panostaa monihyötyisyyteen: esimerkiksi koettu stressin lieventyminen voi syntyä melusuojan, liikuntamahdollisuuden ja luontonäkymän yhteisvaikutuksesta.
Monimuotoisuutta on tärkeää tukea, jotta saamme ylläpidettyä myös hyvinvoivaa kaupunkiluontoa, niin paikallisesti kuin seudullisesti.
Samalla on hyvä tunnistaa kaupunkiluonnon erityisyys. Kaupunkiluonto voi olla lajistoltaan yllättävänkin monimuotoista. Ilmiön taustalla ovat kaupunkien syntyhistoria ja siitä johdettuna nykypäivään muokkautuneet monimuotoiset, joskin pienialaiset elinympäristöt, joita myös ihmistoiminnan mukana kaupunkeihin tulleet tulokaslajit ovat monimuotoistaneet. Esimerkiksi osa pölyttäjähyönteisistä, kuten erakkomehiläiset, voi olla kaupungeissa jopa runsaampia ja lajistoltaan monimuotoisempia kuin ympäröivällä maaseudulla.
Ekologisten yhteyksien katkeaminen esimerkiksi rakentamisen myötä kuitenkin heikentää lajien liikkumismahdollisuuksia ja elinpiirejä. Liikkumismahdollisuuksien vähentyessä tai katketessa heikkenee lajien elinvoimaisuus ja edelleen koko kaupunkiluonnon toimintakyky. Monimuotoisuutta on tärkeää tukea, jotta saamme ylläpidettyä myös hyvinvoivaa kaupunkiluontoa, niin paikallisesti kuin seudullisesti. Tämä heijastuu suoraan myös ihmisten hyvinvointiin.
Kaupunkiluonnon tuottamat hyödyt meille asukkaille eivät kuitenkaan aina jakaudu tasaisesti. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin niihin, joiden mahdollisuudet suojautua ovat muutenkin heikommat. Uudenmaan alueellisessa sopeutumissuunnitelmassa on läpileikkaavana periaatteena oikeudenmukaisuus. Alueellisen sopeutumistyön tavoitteena on varmistaa, että sopeutumisen hyödyt ja kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että sopeutumistoimet eivät itsessään lisää eriarvoisuutta tai heikennä kenenkään sopeutumiskykyä.

Maakunnallisen suunnittelutyön lisäksi eri hankkeissa on tarkasteltu sitä, jakautuvatko sopeutustoimien hyödyt ja haitat oikeudenmukaisesti. Keskeistä on esimerkiksi se, tunnistetaanko suunnittelussa keihin kaikkiin vaikutukset kohdistuvat, ja onko heillä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.
Lue lisää: Regions4Climate-hankkeen Uudenmaan oikeudenmukaisen siirtymän tiekartta(Siirryt toiseen palveluun)
Kaupunkivihreän kohdalla oikeudenmukaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sopeutumisen ja terveyden kannalta tärkeää lähiluontoa ja viilentäviä ympäristöjä kehitetään myös alueilla, joilla niitä on vähän ja joissa ilmastonmuutoksen vaikutuksille haavoittuvia asukkaita on paljon. Sopeutuminen ei ole onnistunutta, jos esimerkiksi viilentävät puistot, varjoisat kävelyreitit tai laadukas lähiluonto keskittyvät vain tietyille asuinalueille tai eivät ole saavutettavia kaikille väestöryhmille.
Lue lisää: Helsingin kaupungin tutkimus kaupunkiviheralueiden jakautumisesta(Siirryt toiseen palveluun)
Kaupunkien viherympäristöillä on myös roolinsa osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja tartuntatautien ennaltaehkäisyä. Niin kutsuttu yhteisen terveyden (One Health) viitekehys korostaa, että ihmisten terveys kytkeytyy muiden lajien ja yhteisen ympäristön terveyteen: kaupunkisuunnittelun ratkaisuja ei voi arvioida vain ihmisen näkökulmasta, vaan on nähtävä, miten ne vaikuttavat koko elinympäristöön. Kytkeytyvyys puolestaan korostaa sitä, että ratkaisujen hyödyt ja riskit on arvioitava yhdessä. Yksinkertaistettuna esimerkiksi hulevesien viivytysratkaisuissa on huomioitava samalla, voiko seisova avovesi toimia tauteja levittävien hyönteisten lisääntymispaikkana. Tällaisten ristikkäisvaikutusten tunnistaminen on keskeistä monivaikutteisten ja monihyötyisten suunnitteluratkaisujen kokonaisarvioinnissa.
Lue lisää: RECIPE-tutkimushankkeen politiikkasuositus(Siirryt toiseen palveluun)
Ilmastonmuutos haastaa myös kaupunkivihreän
Entä jos ilmastonmuutos heikentää sen kaupunkivihreän toimintakykyä, jonka varaan terveyshyötyjä rakennamme? Tiivistyvässä kaupunkiympäristössä viheralueiden määrä, laatu ja riittävyys saattavat olla uhattuina.

Kaupunkivihreä ja sen tuottamat terveys- ja hyvinvointihyödyt eivät ole itsestäänselvyys, vaan ne edellyttävät elinvoimaista ja toimintakykyistä kasvillisuutta. Pitkittyvät hellejaksot ja kuivuus voivat aiheuttaa kasvillisuudelle lämpö- ja vesistressiä, lisätä puiden tuholais- ja tautiriskiä sekä heikentää niiden kasvua ja elinvoimaisuutta. Samalla rankkasateet, myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt voivat vaurioittaa kasvillisuutta. Ilmastonmuutos vaikuttaa siten myös siihen, millaista kaupunkiluontoa tulevaisuudessa pystymme ylläpitämään.
Entä jos ilmastonmuutos heikentää sen kaupunkivihreän toimintakykyä, jonka varaan terveyshyötyjä rakennamme?
Jotta ihmiset voivat saada kaupunkivihreästä terveyshyötyjä, kaupunkivihreän itsensä täytyy voida hyvin. Esimerkiksi kaupunkivihreän viilentävä vaikutus riippuu kasvillisuuden kyvystä haihduttaa vettä, joten kuivuudesta kärsivän kasvillisuuden kyky lieventää kuumuutta voi heikentyä juuri hellejaksojen aikana, jolloin viilennystä eniten tarvitaan. Kaupunkivihreän ylläpidossa onkin tärkeää kiinnittää huomiota paitsi viheralueiden määrään myös niiden laatuun, monimuotoisuuteen ja ilmastonkestävyyteen.
Lue lisää: Ilmastoviisas kaupunki on sekä tiivis että vehreä -blogi
Hyvinvointia ja taloushyötyjä luonnosta
Asuinalueiden viherympäristöt tuottavat samanaikaisesti sekä terveys- ja hyvinvointihyötyjä asukkaille että ekologisia edellytyksiä kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Näiden kahden näkökulman yhdistäminen suunnittelussa, kuten riittävän laajojen, kytkeytyneiden ja monimuotoisten viheralueiden turvaaminen lähelle asutusta, on keskeinen edellytys sekä terveemmille kaupunkilaisille että toimivalle kaupunkiluonnolle. Joten lopuksi sukellus terveyshyötyihin ja euroihin.
Blogin alussa kerroimme Barcelonan katuvihertämisohjelmassa lasketun miljoonien eurojen hyödyn. Kotimaisesta tutkimuksesta mainittakoon Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sitra-rahoitteinen ”Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys” -selvitys, jossa on arvioitu luonnon vaikutuksia mielenterveyteen, sydän- ja verisuoniterveyteen sekä hengityselinterveyteen ja allergioihin.
Selvityksessä luonnon terveyshyötyjen taloudellisen potentiaalin arvioitiin liikkuvan vuosittain välillä 139–291 miljoonaa euroa.
Tulokset ovat puhuttelevia: Jo kolmen kansansairauden – masennuksen, tyypin 2 diabeteksen ja astman – osalta selvityksessä luonnon terveyshyötyjen taloudellisen potentiaalin arvioitiin liikkuvan vuosittain välillä 139–291 miljoonaa euroa, osana lääkehoidon kustannuksia. Tutkijat huomauttavat myös, että tämä luultavasti aliarvioi kokonaispotentiaalin, koska tarkastelun ulkopuolelle jäi muita merkittäviä sairausryhmiä.
Luken ja THL:n selvitys nostaa esiin myös UKK-instituutin ja Metsähallituksen huomion, jonka mukaan liikkuminen kansallispuistoissa ja valtion retkeilyalueilla toi vuonna 2022 noin 164 miljoonan euron yhteiskunnalliset säästöt. Luku perustuu kävijälaskureihin ja siihen, kuinka paljon liikkumattomuudesta johtuvien sairauksien hoitokustannukset ja työpoissaolot vähenivät luonnossa liikkumisen ansiosta.
Vielä suurempi potentiaali piilee arjen ympäristössä. Tällä hetkellä vain 11 % väestöstä täyttää liikuntasuosituksen liikkumalla lähiluonnossa. Jos osuus nousisi viidennekseen väestöstä, vuotuiset säästöt olisivat arvion mukaan jopa 259 miljoonaa euroa.

Luontoterveydessä on myös kiinnostavaa matkailu- ja elinvoimapotentiaalia. Ruotsissa Visit Swedenin The Swedish Prescription -kampanja on tehnyt luonnon, kulttuurin ja pohjoismaisen elämäntavan hyvinvointivaikutuksista kansainvälisen matkailuvaltin: metsäkylvyt, hiljaisuus, sauna ja muut luontoon kytkeytyvät kokemukset on tuotteistettu tutkimustietoon nojaaviksi hyvinvointikokemuksiksi. Myös Suomessa luontoterveys voisi avata uusia mahdollisuuksia vastuulliselle hyvinvointimatkailulle ja paikallisille yrityksille tavalla, jossa matkailu rakentuu luonnon arvostamisen, luontoyhteyden ja hyvinvoinnin ympärille.
Lue lisää: Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys(Siirryt toiseen palveluun)
Terveyshyötyinen kaupunkivihreä arjessa ja kaavoituksessa
Ihmisen hyvinvoinnin ja kaupunkiluonnon tarpeet ovat monin paikoin yhteneväiset. Monimuotoiset ja vaihtelevat viheralueet palvelevat meitä kaikkia, niin ihmisiä kuin muita lajeja. Luontokato tunnetaan yleensä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä, mutta sama ilmiö tapahtuu myös meissä itsessämme. Kaupunkiympäristössä ihmisen mikrobiomi köyhtyy ja yksipuolistuu, kun kosketus luontoon vähenee.
Viheralueiden terveyshyödyt syntyvät kuitenkin vasta säännöllisen altistumisen kautta. Kaupunkiympäristöjen suunnittelussa on erityisesti huomioitava ne asukasryhmät, jotka eivät pääse liikkumaan kauemmas, kuten pienet lapset, ikääntyvät tai esimerkiksi liikuntaesteiset. Toisaalta tarvitaan myös riittävän laajoja ja monimuotoisia kokonaisuuksia tarjoamaan luontokokemuksia – ja vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta.
Lähiluonto ei ole vain viihtyvyyttä, vaan yhteiskunnan kannalta merkittävä investointi, niin terveystaloudellisesti kuin ekologisesti.
Suunnittelun joka tasolla on myös huomioitava ekologiset yhteydet lähtökohtana, ei jälkikäteen lisättävänä elementtinä. Tämä on tärkeää myös yhteensovitettaessa tiivistyvän kaupungin ja viheralueiden kokonaisuutta. Täydennysrakentamisen paineessa viheralueiden säilyttäminen ja niiden laadun turvaaminen edellyttävät tietoista priorisointia ja erityyppisten alueiden tunnistamista. Kaupunkilaisille on turvattava helppo pääsy elvyttäville, hiljaisille viheralueille.
Terveystutkimus, luontopohjaiset suunnittelusuositukset ja alueellinen ilmastotyö osoittavat samaan suuntaan. Viesti kaupunkisuunnittelijoille ja päätöksentekijöille onkin selvä: lähiluonto ei ole vain viihtyvyyttä, vaan yhteiskunnan kannalta merkittävä investointi, niin terveystaloudellisesti kuin ekologisesti.
Testaa itse: täyttyykö 3–30–300?
Millainen on näkymä kotisi ikkunasta ja kuinka suuri on asuinalueesi latvustopeittävyys? Kuinka lähellä sinua sijaitsee lähin viheralue, entä laajempi metsäntunnun alue?
Yksi tapa hahmottaa, mitä riittävä lähiluonto käytännössä voi tarkoittaa, on hollantilais-kanadalaisen tutkijan Cecil Konijnendijkin kehittämä 3-30-300-sääntö. Sen mukaan:
- 3 puuta näkyy kodin ikkunasta
- 30 % puuston latvuspeittävyys joka asuinalueella
- 300 metriä enimmäisetäisyys lähimpään laadukkaaseen viheralueeseen
Periaate on levinnyt myös Pohjoismaihin. Ensimmäisenä pohjoismaisena kaupunkina on Malmö hyväksynyt 3–30–300-periaatteen virallisesti kaupunginvaltuuston päätöksellä. Ruotsissa periaatetta on sovellettu myös aluetasolla: Region Skåne on käyttänyt sitä osana omaa aluesuunnitelmaansa.
Helsingin kaupunki: Suomessa kaupunkiluonto ei ole vain eliitin asia(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön aineistoja (2025): Viheralueiden käyttö Helsingissä(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Helsingin yliopisto: Kaupunkiluonto yllättää monimuotoisuudellaan(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Helsingin yliopisto: Missä ovat pääkaupunkiseudun monimuotoisimmat ja saavutettavimmat viheralueet?(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Kohti tervettä aikuisuutta eli KOTA-hanke (2019): Policy brief, Viherpihalta terveyttä ja
hyvinvointia – päiväkodin viherpihan vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin(Siirryt toiseen palveluun)
Luke (2017): Kohti suomalaista terveysmetsän mallia(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Luontoterveyden osaamiskeskus: Luontoterveys(Siirryt toiseen palveluun)
Sitra (2024) Terveyttä, hyvinvointia ja kustannussäästöjä luonnosta(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Suomen Luontopaneeli: Kaupunkiluonnon monimuotoisuus(Siirryt toiseen palveluun)
SYKE (2013) Kaupunkiseutujen vihreän infrastruktuurin käsitteitä(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Luke (2007): Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Ulrich (1984): View through a window may influence recovery from surgery(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Uudenmaan liitto, VILKKU-hanke (2025): Ilmastokestävä Uusimaa 2030 -tiekartta(Avautuu uuteen ikkunaan)
Viherympäristöliitto: Vehreän asuinympäristön monet hyödyt – tietopaketti kuntapäättäjille(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun)
Koteja kaikille
Asuminen ei ole vain katto pään päällä – se on osa arkea ja turvallista yhteiskuntaa. Parhaimmillaan asunnosta tulee koti, joka tukee ja rakentaa identiteettiämme, luo turvaa, mahdollistaa arjen hallintaa ja ohjaa kohti kestävää elämäntapaa. Kun asuntotarjonta on monipuolista ja kohtuuhintaista, rakennamme yhdessä onnellisempaa ja eheämpää Uuttamaata.
Uudenmaan liitto ja HSY:n seutu- ja ympäristötieto ovat yhteistyössä koonneet asumisen tietopaketin kuntapäättäjille. Tätä koostetta täydennämme asumisen blogisarjalla. Kunkin blogin loppuun olemme koonneet listan linkkejä, joista saat halutessasi lisätietoa.

Eija Hasu
Kirjoittaja on Uudenmaan liiton maakunta-arkkitehti, jonka erityisalaa ovat kulttuuriympäristöt ja asumisen teemat.
Yhteystiedot:
040 556 0238, eija.hasu@uudenmaanliitto.fi

Salla Siivonen
Kirjoittaja työskentelee Visiona ilmastokestävä Uusimaa eli VILKKU-hankkeessa projektipäällikkönä.
Yhteystiedot:
puh. +358 40 156 3793, salla.siivonen@uudenmaanliitto.fi
Tutustu myös näihin
Uutinen
15.9.2026
Syksyn EAKR-haussa tarjolla rahoitusta energiatehokkuuteen, päästövähennyksiin ja kiertotalouteen
Uudenmaan liitto avaa 5.10. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoitushaun hankkeille, jotka edistävät energiatehokkuutta, vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä ja vauhdittavat kiertotaloutta Uudellamaalla. Haussa on jaettavana enintään 2,8 miljoonaa euroa.
Artikkeli
2.9.2026
Kestävää matkailua Itämeren rannoilla – Vesistökuormituksen hallintaa, pyöräilyreittejä ja maaseudun antimia
Saariston herkkien vesien suojelu jätevesiratkaisuin, Euroopan laajuiset pyörämatkailun valtatiet sekä maaseudun ruoantuottajien uudet palvelut kulkevat käsi kädessä. Itämeren alueen matkailua kehitetään kestävästi monialaisella rajat ylittävällä yhteistyöllä sekä joustavilla paikallisilla ratkaisuilla. Ne mahdollistaa EU:n Interreg Baltic Sea Region -ohjelma.
