Kaupunkiluonto lisää hyvinvointia ja säästää miljoonia

Mennyt kesä on ollut tukalan kuuma, etenkin Etelä-Euroopassa. Vaikka helleaallot eivät Suomeen saakka rantautuneet, arvatenkin ne tulevina vuosina tavoittavat jälleen myös meidät. Edellisessä Ilmastoviisas kaupunki on sekä tiivis että vehreä -blogissa mainitsimme lämpösaarekeilmiön. Tämän ohella oman haasteensa asumiseen ja sen ympäristöihin tuo ilmastonmuutos: säiden ääri-ilmiöt kuten hellejaksot lisääntyvät.

Kesäkuumalla kaupunkipuut ja niiden lehvästö antavat varjon ja viilentävät, niin katuja, asuntoja kuin meitä asukkaita. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen edellyttää monipuolista keinovalikoimaa, kuten luontopohjaisia ratkaisuja.

Luonto tukee kaupunkien ja asukkaiden hyvinvointia – ja tuo taloudellista hyötyä.

Luontopohjaiset ratkaisut hyödyntävät luonnon omia prosesseja ja ottavat mallia ekosysteemien toiminnasta. Kun näitä ratkaisuja käytetään ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, ne tuottavat hyötyä samanaikaisesti usealla tasolla: luonnon monimuotoisuudelle, infrastruktuurin toimivuudelle ja myös ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Terveyshyödyille voidaan jopa antaa hintalappu. Esimerkiksi Barcelonan ”Eixos Verds” -katuvihertämisohjelman terveysvaikutusten tutkimuksessa (Siirryt toiseen palveluun)arvioitiin vuotuiseksi taloudelliseksi säästöksi masennuksen hoidossa jopa 1,7 miljardia euroa. Luonto tukee kaupunkien ja asukkaiden hyvinvointia – ja tuo taloudellista hyötyä.

Vehreä kaupunki edistää terveyttä ja hyvinvointia

Kaupunkivihreän terveyshyödyistä on kertynyt viime vuosikymmenten aikana monipuolisesti tutkimustietoa. Viheralueiden läheisyys ja niiden aktiivinen käyttö on yhdistetty pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin tai erilaisiin mielenterveyden ongelmiin, kuten masennukseen. Näkymä vehreälle pihalle alentaa stressiä ja nopeuttaa siitä palautumista. Sairaalaympäristöissä puustoinen ikkunanäkymä nopeuttaa potilaiden toipumista; tämä havaittiin jo 1980-luvulla alan tunnetuimpiin kuuluvassa tutkimuksessa (Ulrich 1984).

Viheralueiden voidaan sanoa tuottavan selkeitä terveyshyötyjä. Ne edistävät parempaa mielenterveyttä ja sosiaalista kanssakäymistä, rauhoittavat aistejamme, mahdollistavat elpymisen ja lisäävät liikkumista. Lyhyesti sanottuna: viheralueet parantavat elämänlaatua.

Positiiviset tuntemukset lisääntyvät jo verraten vähäisestä viheralueiden käytöstä. Jos vietämme lähiviheralueilla kuukaudessa muutamankin tunnin, lisää se hyvinvointiamme. Mutta mitä stressintäyteisempi arki on, tai mieli muuten maassa, saa parhaimman hyödyn viettämällä aikaa laajemmilla viheralueilla. Tällöin tutkimusten perusteella hyötyjä saadaan useammasta käyntikerrasta kuukaudessa. (Tyrväinen ym. 2007.)

Viheralueiden tuottamat myönteiset vaikutukset kasvavat käyntikertojen ja alueilla vietetyn ajan myötä.

Viheralueiden tuottamat myönteiset vaikutukset kasvavat käyntikertojen ja alueilla vietetyn ajan myötä.
Metsien on tunnistettu tuovan erityisiä terveyshyötyjä. Puhutaan jopa terveysmetsistä! Terveysmetsä perustuu ajatukseen siitä, että luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää paitsi osana asukkaiden jokapäiväistä elämää, myös osana sosiaali- ja terveyspalveluja sekä työterveyttä.

Sipoossa luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu käytännössä. Perusterveydenhuollon asiakkailla toteutetussa tutkimuksessa ohjatuille luontoretkille osallistuneiden psyykkinen hyvinvointi parani ja unen laatu koheni. Kiinnostavaa on, että myönteisiä vaikutuksia havaittiin, vaikka Sipoo on jo valmiiksi luonnonläheinen ympäristö – pelkkä luonnon läheisyys ei siis välttämättä riitä, vaan ihmisiä kannattaa aktiivisesti kannustaa luontoon. Terveysmetsä-toiminta(Siirryt toiseen palveluun) käynnistyi Sipoon sote-palveluissa vuonna 2014. Uudellamaalla löydät terveysmetsän myös Hyvinkäältä (Siirryt toiseen palveluun)ja terveyspolkuja Helsingin Vartiosaaresta(Siirryt toiseen palveluun), Pornaistenniemeltä (Siirryt toiseen palveluun)sekä Lohjan Liessaaresta(Siirryt toiseen palveluun).

Riittävän laaja ja monimuotoinen metsäkokonaisuus mahdollistaa metsäntunnun, luontoelämykset sekä hiljaisuuden ja rauhan kokemisen. Tällöin voidaan puhua luonnon elvyttävyydestä. Sillä tarkoitetaan luonnon kykyä auttaa palautumaan niin stressistä kuin arjen väsymyksestä: luonto laukaisee nopean fysiologisen rauhoittumisreaktion ja antaa tilaisuuden levätä ja palautua. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi rauhoittumisena, mielialan kohenemisena ja ajatusten selkiytymisenä.

Terveyshyödyt ovat kuitenkin riippuvaisia viheralueen tyypistä. Metsien koettu kauneus ja monimuotoisuus ovat tärkeitä metsien elvyttävyydelle. Metsätyypeistä vanhat, luonnontilaiset metsät elvyttävät tutkitusti (Siirryt toiseen palveluun)tehokkaammin kuin nuoret ja pienialaiset metsät. Pirstoutuneilla ja pienialaisilla metsäalueilla melu ja ilmansaasteet kulkeutuvat alueen sisälle, mikä heikentää luontokäynnin terveyshyötyjä.

Toisaalta lähiluonnolla on merkitystä. Lyhyt mutta helposti saavutettava ja usein toistuva luontoaltistus on tärkeää, ja toisille asukasryhmille se ainut vaihtoehto. Tarvitsemmekin erilaisia luontoalueita niin kaupungissa kuin sen ulkopuolella tukemaan hyvinvointiamme ja terveyttämme.

Lue lisää: Luontoympäristöjen mahdollisuudet terveyden edistämisessä(Siirryt toiseen palveluun)

Lisää luontoa päiväkoteihin

Viheralueiden monimuotoisuuden on huomattu tukevan ihmisten mikrobien monimuotoisuutta ja siten immuunijärjestelmän toimintaa. Mikrobiomilla tarkoitetaan ihoamme, suolistoamme ja hengitysteitämme asuttavaa mikrobien – bakteerien, sienten ja virusten – yhteisöä, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Erityisen tärkeä tämä monimuotoisuus on lapsille, joiden immuunijärjestelmä vasta kehittyy. Ympäröivän luonnon monimuotoisuuden, ihmisen mikrobiston ja immuunijärjestelmän välillä vallitsevaa syy-seuraussuhdetta onkin tutkittu päiväkotiympäristössä.

Lasten ja nuorten ympäristöjä suunniteltaessa olisi hyvä suosia viherelementtejä.

Kun kaupunkipäiväkotien pihoille lisättiin metsämaata ja monipuolista kasvillisuutta, lasten mikrobisto monipuolistui jo muutaman viikon aikana. Tällainen mikrobiston monimuotoisuus on yhteydessä immuunijärjestelmän tasapainoisempaan toimintaan ja voi suojata immuunivälitteisiltä sairauksilta, kuten allergioilta.

Päiväkotitutkimuksessa havaittiin myös lasten käyttäytymisessä eroja. Kun pihalle tuotiin luonnonmateriaaleja, muodostui leikeistä aktiivisempia ja monipuolisempia. Kuralätäköt ja lehtikasat kiinnostavat, puhumattakaan lahoavista puista ötököineen.

Luontoyhteyden vahvistaminen jo lapsuudessa on tärkeä panostus hyvinvointiin. Kun lapselle syntyy mahdollisuus ihmetellä, leikkiä, rauhoittua ja kokea kuuluvansa osaksi luontoa, luonto voi muodostua läpi elämän kantavaksi hyvinvoinnin ja palautumisen voimavaraksi. Samalla vahva luontoyhteys rakentaa pohjaa luonnosta välittämiselle – hyvinvoiva ihminen ja hyvinvoiva luonto eivät ole toisistaan erillisiä. Päiväkodeilla, kouluilla ja lähiluonnon säilymisellä on tässä suuri merkitys. Luontoyhteys syntyy ennen kaikkea toistuvista, myönteisistä arkisista kohtaamisista luonnon kanssa.

Lue lisää: Metsäpohjainen piha paransi päiväkotilasten immuunijärjestelmää jo kuukaudessa(Siirryt toiseen palveluun)
Lue lisää: Leikin ja liikkeen lumo – opas luontopohjaisiin leikki- ja liikuntaympäristöihin(Siirryt toiseen palveluun)

Kaupunkiluonnon hyvinvointi on hyvinvointia kaikille

Kaupunkiekologisesta näkökulmasta viherympäristöjä ei tulisi tarkastella irrallisina laikkuina vaan toisiinsa kytkeytyvänä verkostona, vihreänä infrastruktuuria. Kuumuutta vastaan hakeudumme mieluusti kaupunkipuiden varjoon. Varjostuksen myötä puiden alla koettu lämpötila voi tutkimusten mukaan(Siirryt toiseen palveluun) olla paikoin jopa 14 °C alhaisempi kuin auringolle altistuvassa ympäristössä, vaikka puiden vaikutus ilman lämpötilaan on pienempi.

Kaupunkipuilla ja laajemmin kaupunkivihreällä on paljon muitakin hyvinvointiimme vaikuttavia merkityksiä. Suunnittelussa on kannattavaa panostaa monihyötyisyyteen: esimerkiksi koettu stressin lieventyminen voi syntyä yhtäaikaisesti melusuojan, liikuntamahdollisuuden ja luontonäkymän yhteisvaikutuksesta.

Monimuotoisuutta on tärkeää tukea, jotta saamme ylläpidettyä myös hyvinvoivaa kaupunkiluontoa, niin paikallisesti kuin seudullisesti.

Samalla on hyvä tunnistaa kaupunkiluonnon erityisyys. Kaupunkiluonto voi olla lajistoltaan yllättävänkin monimuotoista. Ilmiön taustalla ovat kaupunkien syntyhistoria ja siitä johdettuna nykypäivään muokkautuneet monimuotoiset, joskin pienialaiset elinympäristöt, joita myös ihmistoiminnan mukana kaupunkeihin tulleet tulokaslajit ovat monimuotoistaneet. Esimerkiksi osa pölyttäjähyönteisistä, kuten erakkomehiläiset, voi olla kaupungeissa jopa runsaampia ja lajistoltaan monimuotoisempia kuin ympäröivällä maaseudulla.

Ekologisten yhteyksien katkeaminen esimerkiksi rakentamisen myötä kuitenkin heikentää lajien liikkumismahdollisuuksia ja elinpiirejä. Liikkumismahdollisuuksien vähentyessä tai katketessa heikkenee lajien elinvoimaisuus ja edelleen koko kaupunkiluonnon toimintakyky. Monimuotoisuutta on tärkeää tukea, jotta saamme ylläpidettyä myös hyvinvoivaa kaupunkiluontoa, niin paikallisesti kuin seudullisesti. Tämä heijastuu suoraan myös ihmisten hyvinvointiin.

Kaupunkiluonnon tuottamat hyödyt meille asukkaille eivät kuitenkaan aina jakaudu tasaisesti. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin niihin, joiden mahdollisuudet suojautua ovat muutenkin heikommat. Uudenmaan alueelliseessa sopeutumissuunnitelmassa, Ilmastokestävä Uusimaa 2030 -tiekartassa, on läpileikkaavana periaatteena oikeudenmukaisuusnäkökulma. Alueellisen ilmastonmuutokseen sopeutumistyön tavoitteena on varmistaa, että sopeutumisen hyödyt ja kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että sopeutumistoimet eivät itsessään lisää eriarvoisuutta tai heikennä kenenkään sopeutumiskykyä.

Maakunnallisessa suunnittelutyössä ja sen eri hankkeissa on tarkasteltu erityisesti sitä, jakautuvatko sopeutustoimien hyödyt ja haitat oikeudenmukaisesti. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat esimerkiksi se, tunnistetaanko suunnittelussa keihin kaikkiin vaikutukset kohdistuvat, onko heillä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.

Lue lisää: Regions4Climate-hankkeen oikeudenmukaisen siirtymän määrittely ja Uudenmaan oikeudenmukaisen siirtymän tiekartta(Siirryt toiseen palveluun)

Kaupunkivihreän kohdalla oikeudenmukaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sopeutumisen ja terveyden kannalta tärkeää lähiluontoa ja viilentäviä ympäristöjä kehitetään myös alueilla, joilla niitä on vähän ja joissa ilmastonmuutoksen vaikutuksille haavoittuvia asukkaita on paljon. Sopeutuminen ei ole onnistunutta, jos esimerkiksi viilentävät puistot, varjoisat kävelyreitit tai laadukas lähiluonto keskittyvät vain tietyille asuinalueille tai eivät ole saavutettavia kaikille väestöryhmille (esim. Helsingin kaupungin tutkimus kaupunkiviheralueiden jakautumisesta(Siirryt toiseen palveluun)).

Kaupunkien viherympäristöillä on myös roolinsa osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja tartuntatautien ennaltaehkäisyä. Niin kutsuttu yhteisen terveyden (One Health) viitekehys korostaa, että ihmisten terveys kytkeytyy muiden lajien ja yhteisen ympäristön terveyteen: kaupunkisuunnittelun ratkaisuja ei voi arvioida vain ihmisen näkökulmasta, vaan on nähtävä, miten ne vaikuttavat koko elinympäristöön. Kytkeytyvyys puolestaan korostaa sitä, että ratkaisujen hyödyt ja riskit on arvioitava yhdessä. Yksinkertaistettuna esimerkiksi hulevesien viivytysratkaisuissa on huomioitava samalla, voiko seisova avovesi toimia tauteja levittävien hyönteisten lisääntymispaikkana. Tällaisten ristikkäisvaikutusten tunnistaminen on keskeistä monivaikutteisten ja monihyötyisten suunnitteluratkaisujen kokonaisarvioinnissa.

Lue lisää: RECIPE-tutkimushankkeen politiikkasuositus(Siirryt toiseen palveluun)

Ilmastonmuutos haastaa myös kaupunkivihreän

Entä jos ilmastonmuutos heikentää sen kaupunkivihreän toimintakykyä, jonka varaan terveyshyötyjä rakennamme? Tiivistyvässä kaupunkiympäristössä viheralueiden määrä, laatu ja riittävyys saattaa olla uhattuna.
Kaupunkivihreä ja sen tuottamat terveys- ja hyvinvointihyödyt eivät ole itsestäänselvyys, vaan ne edellyttävät elinvoimaista ja toimintakykyistä kasvillisuutta.

Pitkittyvät hellejaksot ja kuivuus voivat aiheuttaa kasvillisuudelle lämpö- ja vesistressiä, lisätä puiden tuholais- ja tautiriskiä sekä heikentää niiden kasvua ja elinvoimaisuutta. Samalla rankkasateet, myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt voivat vaurioittaa kasvillisuutta. Ilmastonmuutos vaikuttaa siten myös siihen, millaista kaupunkiluontoa tulevaisuudessa pystymme ylläpitämään.

Entä jos ilmastonmuutos heikentää sen kaupunkivihreän toimintakykyä, jonka varaan terveyshyötyjä rakennamme?

Jotta ihmiset voivat saada kaupunkivihreästä terveyshyötyjä, kaupunkivihreän itsensä täytyy voida hyvin. Esimerkiksi kaupunkivihreän viilentävä vaikutus riippuu kasvillisuuden kyvystä haihduttaa vettä, joten kuivuudesta kärsivän kasvillisuuden kyky lieventää kuumuutta voi heikentyä juuri hellejaksojen aikana, jolloin viilennystä eniten tarvitaan. Kaupunkivihreän ylläpidossa onkin tärkeää kiinnittää huomiota paitsi viheralueiden määrään myös niiden laatuun, monimuotoisuuteen ja ilmastonkestävyyteen.

Lue lisää: Ilmastoviisas kaupunki on sekä tiivis että vehreä -blogi

Hyvinvointia ja taloushyötyjä luonnosta

Asuinalueiden viherympäristöt tuottavat samanaikaisesti sekä terveys- ja hyvinvointihyötyjä asukkaille että ekologisia edellytyksiä kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Näiden kahden näkökulman yhdistäminen suunnittelussa, kuten riittävän laajojen, kytkeytyneiden ja monimuotoisten viheralueiden turvaaminen lähelle asutusta, on keskeinen edellytys sekä terveemmille kaupunkilaisille että toimivalle kaupunkiluonnolle. Joten lopuksi sukellus terveyshyötyihin ja euroihin.

Blogin alussa kerroimme Barcelonan katuvihertämisohjelmassa lasketun miljoonien eurojen hyödyn. Kotimaisesta tutkimuksesta mainittakoon Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sitra-rahoitteinen ”Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys” -selvitys, jossa on arvioitu luonnon vaikutuksia mielenterveyteen, sydän- ja verisuoniterveyteen sekä hengityselinterveyteen ja allergioihin.

Selvityksessä luonnon terveyshyötyjen taloudellisen potentiaalin arvioitiin liikkuvan vuosittain välillä 139–291 miljoonaa euroa.

Tulokset ovat puhuttelevia: jo kolmen kansansairauden, masennuksen, tyypin 2 diabeteksen ja astman, osalta selvityksessä luonnon terveyshyötyjen taloudellisen potentiaalin arvioitiin liikkuvan vuosittain välillä 139–291 miljoonaa euroa, osana lääkehoidon kustannuksia. Tutkijat myös huomauttavat, että tämä luultavasti aliarvioi kokonaispotentiaalin, koska tarkastelun ulkopuolelle jäi merkittäviä muita sairausryhmiä.

Luken ja THL:n selvitys nostaa esiin myös UKK-instituutin ja Metsähallituksen huomion, jonka mukaan liikkuminen kansallispuistoissa ja valtion retkeilyalueilla toi vuonna 2022 noin 164 miljoonan euron yhteiskunnalliset säästöt. Luku perustuu kävijälaskureihin ja siihen, kuinka paljon liikkumattomuudesta johtuvien sairauksien hoitokustannukset ja työpoissaolot vähenivät luonnossa liikkumisen ansiosta.

Vielä suurempi potentiaali piilee arjen ympäristössä. Tällä hetkellä vain 11 % väestöstä täyttää liikuntasuosituksen liikkumalla lähiluonnossa. Jos osuus nousisi viidennekseen väestöstä, vuotuiset säästöt olisivat arvion mukaan jopa 259 miljoonaa euroa.

Luontoterveydessä on myös kiinnostavaa matkailu- ja elinvoimapotentiaalia. Ruotsissa Visit Swedenin The Swedish Prescription -kampanja on tehnyt luonnon, kulttuurin ja pohjoismaisen elämäntavan hyvinvointivaikutuksista kansainvälisen matkailuvaltin: metsäkylvyt, hiljaisuus, sauna ja muut luontoon kytkeytyvät kokemukset on tuotteistettu tutkimustietoon nojaaviksi hyvinvointikokemuksiksi. Myös Suomessa luontoterveys voisi avata uusia mahdollisuuksia vastuulliselle hyvinvointimatkailulle ja paikallisille yrityksille tavalla, jossa matkailu rakentuu luonnon arvostamisen, luontoyhteyden ja hyvinvoinnin ympärille.

Lue lisää: Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys(Siirryt toiseen palveluun)

Terveyshyötyinen kaupunkivihreä arjessa ja kaavoituksessa

Ihmisen hyvinvoinnin ja kaupunkiluonnon tarpeet ovat monin paikoin yhteneväiset. Monimuotoiset ja vaihtelevat viheralueet palvelevat meitä kaikkia, niin ihmisiä kuin muita lajeja. Luontokato tunnetaan yleensä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä, mutta sama ilmiö tapahtuu myös meissä itsessämme. Kaupunkiympäristössä ihmisen mikrobiomi köyhtyy ja yksipuolistuu, kun kosketus luontoon vähenee.

Viheralueiden terveyshyödyt syntyvät kuitenkin vasta säännöllisen altistumisen kautta. Kaupunkiympäristöjen suunnittelussa on erityisesti huomioitava ne asukasryhmät, jotka eivät pääse liikkumaan kauemmas, kuten pienet lapset, ikääntyvät tai esimerkiksi liikuntaesteiset. Toisaalta tarvitaan myös riittävän laajoja ja monimuotoisia kokonaisuuksia tarjoamaan luontokokemuksia – ja vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta.

Viesti kaupunkisuunnittelijoille ja päätöksentekijöille onkin selvä: lähiluonto ei ole vain viihtyvyyttä, vaan yhteiskunnan kannalta merkittävä investointi, niin terveystaloudellisesti kuin ekologisesti.

Suunnittelun joka tasolla on myös huomioitava ekologiset yhteydet lähtökohtana, ei jälkikäteen lisättävänä elementtinä. Tämä on tärkeää myös yhteensovitettaessa tiivistyvän kaupungin ja viheralueiden kokonaisuutta. Täydennysrakentamisen paineessa viheralueiden säilyttäminen ja niiden laadun turvaaminen edellyttävät tietoista priorisointia ja erityyppisten alueiden tunnistamista. Kaupunkilaisille on turvattava helppo pääsy elvyttäville, hiljaisille viheralueille.

Terveystutkimus, luontopohjaiset suunnittelusuositukset ja alueellinen ilmastotyö osoittavat samaan suuntaan. Viesti kaupunkisuunnittelijoille ja päätöksentekijöille onkin selvä: lähiluonto ei ole vain viihtyvyyttä, vaan yhteiskunnan kannalta merkittävä investointi, niin terveystaloudellisesti kuin ekologisesti.

Eija Hasu

Kirjoittaja on Uudenmaan liiton maakunta-arkkitehti, jonka erityisalaa ovat kulttuuriympäristöt ja asumisen teemat.

Yhteystiedot:

040 556 0238, eija.hasu@uudenmaanliitto.fi

Salla Siivonen

Kirjoittaja työskentelee Visiona ilmastokestävä Uusimaa eli VILKKU-hankkeessa projektipäällikkönä.

Yhteystiedot:

puh. +358 40 156 3793, salla.siivonen@uudenmaanliitto.fi