Yksi artikla ei saa kaataa tarpeellista asetusta – Vaikuttamistyö luonnon ennallistamisen ympärillä EU:ssa jatkuu

Keskustelu EU:n ennallistamisasetuksen kuudennen artiklan vaikutuksista suomalaisiin kaupunkeihin sähköistyi alkuvuonna. Hyvä niin, sillä asia on tärkeä: luontokato on pysäytettävä, luonnon monimuotoisuutta tulee vahvistaa ja luontoa tarvitaan myös kaupungeissa. Samalla moni oivalsi, että ehdotetussa asetuksessa on kyse paljon muustakin kuin metsistä, kirjoittaa Silja Aalto.  

Nyt samaa keskustelua käydään EU-areenoilla. Meidän ja kumppaniemme viestejä on kuunneltu kiinnostuneina niin kotimaassa kuin Brysselissäkin. Toivoa on, että kaupunkeja koskevan kuudennen artiklan lopullinen muotoilu on järkevä, toteuttamiskelpoinen ja luonnon monimuotoisuutta edistävä. Vaikuttamistyötä pitää silti jatkaa sinnikkäästi. 

Lähtöasetelma on Suomen kaupungeille epäreilu 

Ennallistamisasetuksen kuudennen artiklan ehdotus vaatii lisäämään kaupunkeihin viheralueita viidellä prosentilla kaupunkien hallinnollisen alueen pinta-alasta laskettuna. Näin olisi myös täällä, jossa kaupungit ovat Euroopan vehreimpiä. Artikla koskisi Suomessa 63 kuntaa. 

Artiklaan ehdotetut raamit viheralueiden lisäämiselle kaupungeissa ovat erikoiset: Viheralueiden lisäyksen määrä lasketaan kokonaispinta-alasta. Vaatimusten kannalta ei ole merkitystä, kuinka paljon viheralueita kaupungissa jo nykyisellään on. Viheralueiden laadustakaan ei puhuta mitään: Jos pinta-ala on ainoa mittari, niin moottoritien reunanurmi katsotaan yhtä arvokkaaksi kuin vastaavan kokoinen pala ikimetsää. 

Keskenään erilaisia kaupunkeja koskisivat samalla kaavalla lasketut lisäysvelvoitteet.

Kaikkia kaupunkeja, jotka artiklan piirissä eri puolilla EU:ta olisivat, koskisivat siis samalla kaavalla lasketut lisäysvelvoitteet: Mitä laajempi kunta, sitä enemmän vihreää pitäisi lisätä. Tämä tekee yhtälöstä Suomen kuntarakenteella jopa mahdottoman. Viheralueiden lisääminen kuulostaa toki lähtökohtaisesti hyvältä eikä viisi prosenttia tunnu ehkä paljolta – mutta mistä se pinta-ala olisi pois ja mitä siitä seuraisi? 

Lisää kaupunkia metsiin? 

Eteläisessä Euroopassa tiiviisti rakennetut, mutta pinta-alaltaan suhteellisen pienet kaupungit voisivat hoitaa kuudennessa artiklassa ehdotetut lisäykset esimerkiksi katupuustoa täydentämällä ja muuttamalla muutamia joutomaita viheralueiksi. Suomessa artiklan muotoilut eivät yksinkertaisesti toimi kaupunkien suuren pinta-alan ja niiden metsäisyyden, rakennetun alueen suhteellisen vähäisen osuuden sekä taajamien vehreyden vuoksi. 

Laajoissa suomalaiskaupungeissa, joissa rakennettua aluetta voi olla vain joitakin prosentteja koko kunnan pinta-alasta, on vaadittu lisäys joko hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta saavuttaa. Katupuut, joutomaat, viherkatot ja vastaavat eivät riitä lähimainkaan, kun kyse olisi sadoista neliökilometreistä uutta viheraluetta. 

Esimerkiksi Raaseporissa viisi prosenttia kaupungin kokonaispinta-alasta on noin 118 neliökilometriä. Tämän määrän voisi täyttää muuttamalla noin puolet kaupungin alueella sijaitsevista hyvätuottoisista ja huoltovarmuuden kannalta tärkeistä viljelymaista viheralueiksi. Vaihtoehtona olisi purkaa ja viherryttää jo rakennettuja alueita, kuten Tammisaaren kulttuuriympäristöltään arvokas keskusta. Kaupungin pinta-alasta nyt jo 38 % on viheraluetta ja yli puolet vesialueita. 

Artiklan nykyinen muotoilu johtaisi erittäin vaikeisiin valintoihin. Mistä luovutaan tai mihin nykyisiä toimintoja kaupungeissa viheralueeksi muutettavilta alueilta siirrettäisiin? Jo pelkästään Uudellamaalla kyse olisi satojen neliökilometrien laajuisista muutoksista alueilla, joita nykyisin käytetään asumiseen, liikenteeseen ja elinkeinotoimintaan. 

Myös pitkälle aikavälille suunnitellut ja kestävyyden eri näkökulmista tarkasti punnitut tulevaisuuden maankäytön valinnat menisivät isolta osin uusiksi. Riskinä olisi toimintojen hajautuminen niihin kuntiin, joita artikla ei koske – siis pitkälti nykyisille maaseutualueille. Toki osa toiminnoista tarvitsee nimenomaan kaupunkisijainnin, eivätkä hajautetut paikat kelpaisi. 

Viisi prosenttia voi tuntua pieneltä – mutta mistä toiminnoista se olisi pois ja mitä siitä seuraisi? 

Kuudes artikla koskee nykymuodossaan noin joka viidettä suomalaiskuntaa. Jos tarkkoja ollaan, velvoite uusista viheralueista kohdistuu näiden kuntien yhteispinta-alaan, ei yksittäiseen kuntaan. Onkin pohdittu, voisiko viheralueita lisätä enemmän sellaisiin kuntiin, joissa on väljempää? 

Ongelmana on, että ne kunnat, joissa on vain vähän rakennettua ympäristöä ja joissa siis on tilaa, ovat jo nykyisellään suurelta osin viheraluetta. Viheraluetta ei voi lisätä viheralueelle. Maaseutumaiset kaupungit ovat siis vaikeuksissa jo omien lisäysmääriensä kanssa – muuttaako viheralueiksi rakennettuja alueita vai peltoja? Mitä jos näille kaupungeille lankeaisi hoidettavaksi omien lisäksi myös muiden kaupunkien lisäykset? 

Kokonaisvaikutukset jääneet arvioimatta  

Lainsäädännön seurauksia tulisi aina peilata etukäteen monelta kantilta. Kuudennen artiklan ehdotuksen vaikutusten arviointi näyttää kuitenkin ilmeisistä valuvioista päätellen jääneen vähäiseksi. 

Kaupungistuminen on käynnissä oleva maailmanlaajuinen ilmiö, halusimme sitä tai emme. Vaikka kasvua ei kaupungeissa erityisesti tavoiteltaisi, vetävät koulutus- ja työmahdollisuudet väestöä suuriin keskittymiin. Kasvuun pyritään kaupungeissa varautumaan kaavoittamalla riittävästi asuntoja, jotta asumiskustannukset pysyisivät kohtuullisina eikä asuntopulaa syntyisi. Itse asiassa asuntoja tarvitaan lisää, vaikkei kaupunkien väestö kasvaisi, sillä yhä suurempi osa asuu tulevaisuudessa yksin. Palvelut ja yrityksetkin tarvitsevat tilaa.  

Kaupunkisuunnittelun yhteensovittava perustehtävä tuntuu unohtuneen kuudennen artiklan valmistelussa. 

Millaisin periaattein maankäyttöä jatkossa kehitetään? Jos nykyisen kaupunkirakenteen tehostamisen sijaan päinvastoin edellytetään siirtämään toimintoja ‘jonnekin muualle’, on haitallisten ympäristövaikutusten syntyminen väistämätöntä. Tämä alue- ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen aiheuttaa muun muassa metsäkatoa ja viljelymaan menetyksiä, pirstoo ekologista verkostoa, hävittää hiilinieluja, lisää liikennettä, edellyttää mittavaa uuden infran rakentamista sekä heikentää elinkeinoelämän edellytyksiä ja kulttuurimaisemien arvoja. 

Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää luontoarvojen ja viheralueiden huomioon ottamisen kaikilla kaavatasoilla. Lisäksi kaupungit kehittävät jatkuvasti omia suunnittelukäytäntöjään. Esimerkiksi vihreän infran integrointi osaksi kaupunkeja etenee. Kaupunkisuunnittelu on erilaisten tavoitteiden ja tarpeiden sovittamista yhteen – tavoitteena on kaikki eri kestävyyden näkökulmat huomioon ottava kokonaisuus. Tämä kaupunkisuunnittelun perustehtävä tuntuu unohtuneen kuudennen artiklan valmistelussa. 

On huomattava myös, että kuudennen artiklan ehdotus ei kohdistu pelkästään suuriin ja kasvaviin kaupunkeihin, vaan myös lukuisiin pieniin kaupunkeihin – myös väestöään menettäviin, joissa on omat haasteensa saavuttaa vaaditut lisäykset. 

Pohjolan kaupunkien ääni kuuluviin  

Pohjoismaisten kaupunkien vehreys, laajuus, rakenteen väljyys ja väen vähyys saattavat olla yllätys kaupunkimaisempaan ja tiiviimpään tottuneelle. Siksi kansainvälisissä yhteyksissä, erityisesti yhteisistä pelisäännöistä sovittaessa, on tärkeää tuoda kaupunkiemme erityisluonnetta esiin. 

Ennallistamisasetuksen kuudes artikla pitää muotoilla niin, että eri maiden ja kaupunkien erilaiset lähtötilanteet otetaan paremmin huomioon. Lisäksi artiklan tulee aidosti edistää luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tavoitteita – ilman että se samalla toimii esimerkiksi ilmastotavoitteita vastaan. Tässä omat ehdotuksemme kiteytettynä:  

• Artiklaa tulee muotoilla yleispiirteisemmäksi niin, että se asettaa nyt esitettyä yleisemmällä tasolla selkeät tavoitteet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi kaupunkimaisilla alueilla ja edellyttää kansallisia toimia.  
• Viherpinta-alan lisäämiseen liittyvät velvoitteet tulee kohdistaa vain sellaisiin kaupunkialueisiin, joissa viheralueiden määrän puute on ongelma. 
• Velvoitteita ei tule sitoa yksittäisiin kaupunkeihin, hallinnollisiin rajoihin ja prosenttiosuuksiin niiden pinta-alasta. Luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tavoitteita tulee voida edistää ottaen huomioon useammasta kunnasta muodostuva kaupunkiseutu toiminnallisena kokonaisuutena. 
• Luonnon monimuotoisuuden edistämistä tulee ohjata viheralueiden laadun kautta, ei pelkkään pinta-alaan perustuvilla prosenttilisäyksillä. 

Viemme kevään EU-keskusteluihin kuudetta artiklaa koskevia muutosehdotuksia yhteistyössä kaupunkien, Kuntaliiton ja muiden kumppanien kanssa. Suomen kansallisen kannan(Avautuu uuteen ikkunaan, Siirryt toiseen palveluun) kanssa olemme samoilla linjoilla.

Ennallistamisasetuksen käsittely on jo venynyt alkuperäisestä aikataulusta. Jotain kertoo sekin, että asiaa työstävät valiokunnat saivat monta tuhatta muutosehdotusta. Viilattavaa siis riittää ennen EU-parlamentin käsittelyä, jonka jälkeen pääsevät käyntiin trilogi-neuvottelut parlamentin, neuvoston ja komission kesken. Näihin Suomen kanta toivottavasti tulee sekä parlamentin että neuvoston kautta vahvasti mukaan.

Silja Aalto

Kirjoittaja on Uudenmaan liiton ympäristöasiantuntija, joka työskentelee luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön sekä viherrakenteen ja ekosysteemipalveluiden parissa.   

Yhteystiedot:

050 303 5952, silja.aalto@uudenmaanliitto.fi

Tutustu myös näihin

Blogi

21.8.2023

EU:n kohuttu ennallistamisasetus etenee

Euroopan komissio julkaisi vuosi sitten ehdotuksensa ennallistamisasetuksesta, joka tähtää luontokadon pysäyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Asetus eteni kesällä kolmikantaneuvotteluihin komission, parlamentin ja neuvoston välillä.

Uutinen

16.5.2023

Kaupungit ja maakunnat vaativat muutoksia EU:n ennallistamis­­asetuksen luonnokseen

Suomen suurimmat kaupungit, useat maakuntien liitot ja Suomen Kuntaliitto ovat ilmaisseet vakavan huolensa EU:ssa valmisteilla olevan ennallistamisasetuksen kuudennen artiklan sisällöstä. Laajan allekirjoittajajoukon yhteinen kannanotto, jossa esitetään muutoksia asetusluonnokseen, on toimitettu Suomen hallitusohjelmaneuvottelijoiden käyttöön. Vaikuttamistyö jatkuu myös Brysselissä.

Uutinen

3.3.2023

Kansainvälinen ympäristösääntely ja vihreän siirtymän rahoitus tapetilla Tulevaisuustutkassa

Tulevaisuustutka-webinaarissa torstaina 2. maaliskuuta keskityttiin kansainväliseen ympäristösääntelyyn ja sen vaikutuksiin Uudellamaalla. Sääntelyllä halutaan muun muassa turvata luonnon monimuotoisuutta ja hillitä ilmastonmuutosta.

Uutinen

21.2.2023

Alueet ja kunnat lausuivat EU:n ennallistamisasetuksesta – ”Tarvitaan joustavuutta, sillä Euroopan eri osat ovat niin erilaisia”

Euroopan alueiden komitean (AK) lausunto ennallistamisasetuksesta hyväksyttiin täysistunnossa helmikuussa. Komitean suomalaiset ja ruotsalaiset jäsenet tekivät lausuntoluonnokseen joukon muutosehdotuksia, jotka huomioitiin lopullisessa lausunnossa.

Lisää ajankohtaisia aiheita