Siirry sisältöön
Haku
Ilmakuvaa kerrostaloalueesta Espoossa.

Tavoitteena kestävä alue- ja yhdyskuntarakenne

Ohjaamme maakuntakaavoituksella väestöä ja työpaikkoja sijoittumaan kestävästi eli siten, että uutta rakennettaisiin lähinnä olevan taajamarakenteen yhteyteen, joukkoliikenteen varrelle ja keskuksiin. Näin säästetään rakentamattomia luontoalueita, energiaa ja kustannuksia sekä saadaan käyttäjiä palveluille. Alue- ja yhdyskuntarakenteen kestävyys muodostuukin monen eri tekijän yhteisvaikutuksena.

Kestävyyden kannalta keskeisiä asumisen ja työpaikkojen sijoittumiseen liittyviä tekijöitä, joihin maakuntakaavalla voidaan vaikuttaa, ovat liikkumiseen käytettävän energian ja liikenteen päästöjen vähentäminen sekä olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntäminen. Yhdyskuntarakennetta pyritään tehostamaan suosimalla kestäviä kulkumuotoja hyvin saavutettavilla alueilla, jotka tukeutuvat keskuksiin ja olemassa olevaan taajamarakenteeseen.

Maakuntakaavoituksessa kasvavan väestön ja työpaikkojen sijoittumista pyritään ohjaamaan seuraavien suunnitteluperiaatteiden avulla:

Tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa lyhyet asiointimatkat ja laajat viheralueet

Keskuksiin ja olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuva kasvu mahdollistaa sujuva arjen toiminnoiltaan monipuolisessa kaupunkiympäristössä. Tiivis ja sekoittunut yhdyskuntarakenne mahdollistaa lyhyet asiointimatkat, jotka voidaan tehdä auton sijaan kävellen ja pyöräillen. Pidempiin asiointi- tai työmatkoihin voidaan käyttää joukkoliikennettä. Yhdessä nämä tekijät mahdollistavat liikkumisen päästöjen vähentämisen.

Olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuvan kasvun ansiosta tiiviin yhdyskuntarakenteen ulkopuolella olevat viheralueet voivat säilyä mahdollisimman laajoina ja eheinä. Tällä on merkitystä ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, virkistyksen, maiseman ja kulttuuriympäristön arvojen sekä monien elinkeinojen kannalta. Keskuksien ja taajamien tiivistämisen seurauksena näillä tiivistyvillä alueilla viheralueiden pinta-ala saattaa pienentyä, mutta toisaalta käyttäjävolyymien kasvu luo myös edellytyksiä kehittää työpaikkoja ja entistä parempia palveluita sekä julkisten ulkotilojen toiminnallista monipuolisuutta ja kaupunkikuvaa.

Yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä tavoiteltavia vaikutuksia:

Keskukset jatkavat kasvuaan

Keskuksella tarkoitetaan maakunnan, kunnan tai sen osan toiminnallisesti keskeistä aluetta, jossa sijaitsee tiiviisti ja monipuolisesti keskustahakuisia palveluja, kuten erikoiskauppaa, päivittäistavarakauppaa sekä julkisia ja yksityisiä palveluja. Lisäksi keskuksissa on merkittävissä määrin eri toimialojen työpaikkoja ja asutusta.

Keskus on aina maankäytöltään sitä ympäröivää taajamaa tiiviimpi ja toiminnoiltaan monipuolisempi. Keskus on hyvin saavutettavissa, ja sinne on hyvät liikenneyhteydet ympäröiviltä asuinalueilta sekä muista keskuksista. Keskukset ovat parhaimmillaan joukkoliikenteen solmukohtia. Keskuksien vetovoimaa lisäävät laatutekijät, joita ovat muun muassa hyvät kävely- ja pyöräilyedellytykset, viihtyisät kaupunkitilat ja kulttuuripalvelutarjonta.

Keskuksien kehitykseen on vaikuttanut jo vuosikymmeniä kaupungistumisen megatrendi, joka jatkuu edelleen. Kaupungistumisen viimeisin trendi on ollut metropolisaatio, muuttoliikkeen ohjautuminen etenkin pääkaupunkiseudulle sekä kasvukeskusten suurimpiin kaupunkeihin pienemmistä keskuksista ja taajamista. Myös maaseudulla muutetaan alueen pieniin keskuksiin ja taajamakeskittymiin.

2000-luvun alussa Helsingin seudun kehyskuntiin suuntautunut muuttoliike on kääntynyt takaisin pääkaupunkiseudun keskusta-alueille. Erityisesti Helsingin väestönkasvu on ollut voimakasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Helsingin voimassa oleva yleiskaava perustuu nopean kasvun vaihtoehtoon, jonka mukaan Helsingissä arvioidaan olevan vuonna 2050 jo 860 000 asukasta.

Jo nykyisin Kehä III:n sisäpuolella maakuntakaavassa osoitettujen keskuksien asukasmäärät ovat kaksinkertaiset verrattuna pääkaupunkiseudun ulkopuolisiin suurimpiin keskuksiin. Voimassa olevassa maakuntakaavassa keskuksien maankäytön ohjauksessa keskeistä on ollut paitsi keskus- ja palveluverkon tasapainoinen kehittäminen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, myös seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan ratkaisu.

Eri keskuksien kehitystä on ohjannut erilainen kaupan mitoitus, ja vain osa suurimmista keskuksista on jätetty kokonaan mitoittamatta. Maankäyttö- ja rakennuslain kauppaa koskevan lakimuutoksen (2017) myötä keskuksiin voi sijoittaa kauppaa rajoituksetta. Muutos ei ole kuitenkaan poistanut tarvetta ohjata kaupan sijoittumista erityisesti keskustoihin elinvoimaisen yhdyskunta- ja elinkeinorakenteen saavuttamiseksi.

Taajamarakenne muuttuu hajanaisemmaksi

Tiheästä asutuksesta tai asutuskeskuksesta käytetään nimitystä taajama. Taajamien koossa, yhdyskuntarakenteen tehokkuudessa, toiminnallisessa monipuolisuudessa ja asukasmäärässä on merkittäviä eroja maakunnan eri osissa. Suomi on kaupungistunut viime vuosikymmenet voimakkaasti. Työpaikka- ja elinkeinorakenteissa tapahtuneet muutokset ovat kasvattanet kaupunkien vetovoimaa ja merkitystä väestö- ja työpaikkakeskittyminä.

Nopeasti kasvavilla seuduilla, kuten Uudellamaalla, väestön ja työpaikkojen voimakas kasvu asettaa tarpeita yhdyskuntarakenteen ohjaamiselle. Viime vuosina kasvukuntien eräs keskeisimmistä haasteista on ollut vastata nopean väestönkasvun seurauksena syntyneeseen asuntotuotantotarpeeseen.

Viimeisten 25 vuoden aikana Uudenmaan yhdyskuntarakenne on maakunnan kaupunkimaisilla ydinalueilla tiivistynyt, mutta tiiviin kaupunkirakenteen lievealueilla hajautunut. Kokonaisuutena tarkasteltuna uusien taajamien rakentamiseen käytetyn alueen pinta-ala on tarkastelujaksolla kasvanut suhteessa enemmän kuin väestön määrä. Tiiviin taajamavyöhykkeen reunamilla rakenteeltaan harva ja jäsentymätön taajaman lievealue on levittäytynyt yhä laajemmalle.

Uudellamaalla ja Helsingin seudulla yhdyskuntarakenne on muihin Euroopan metropolialueisiin verrattuna väljää. Hajautuva kehitys on ollut monessa mielessä epätoivottavaa tai haitallista. Hajanainen taajamarakenne ei luo edellytyksiä palveluiden syntymiselle tai joukkoliikenteelle. Väljässä rakenteessa asiointimatkat ovat pitkiä ja liikkuminen perustuu pääosin henkilöautoiluun.

Rakentamattoman maan käyttöönotto on pirstonut ja pienentänyt yhtenäisiä viheralueita, heikentänyt ekologisten verkostojen toimivuutta ja pienentänyt hiilinielujen pinta-alaa. Kuntatalouden näkökulmasta hajautunut yhdyskuntarakenne lisää muun muassa palveluiden järjestämisen sekä infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon kustannuksia.

Uudenmaan kasvu voimakasta tulevina vuosikymmeninä

Vielä 2000-luvun alussa yli kolmannes Uudenmaan väestönkasvusta suuntautui kehyskuntiin. Tämän jälkeen muuttoliike ja väestönkasvu ovat kiihtyneet ja kasvun painopiste on siirtynyt pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella Uusimaa ei ole kasvanut enää yhtä voimakkaasti, ja osassa kuntia väestö on jopa vähentynyt ja palveluiden ylläpitäminen vaikeutunut.

Tulevina vuosikymmeninä Uusimaa kasvaa voimakkaasti. Viime vuosina kaupunkiasumisen suosio on ollut merkittävässä kasvussa suurimmilla kaupunkiseuduilla. Tämä on näkynyt muun muassa keskustojen vilkkaana rakentamisena sekä investointeina keskustaympäristöjen laadun parantamiseen. Merkittäviä tähän liittyviä muutoksia ovat muun muassa Helsingin kantakaupungin ja muiden keskusten laajentaminen sekä keskusten ja taajamien täydennysrakentaminen.

Voimakkaan kasvun sekä ilmastotavoitteiden seurauksena asumisen, palveluiden, työpaikkojen, liikenteen ja viherrakenteen muodostaman kokonaisuuden kestävästä suunnittelusta ja hallinnasta on tullut yhä keskeisempi osa tulevaisuuteen varautumista.

Uusimaa-kaavan alue- ja yhdyskuntarakenteeseen liittyvät selvitykset

Tulevaisuustarkastelu

Uudenmaan tulevaisuutta vuoteen 2050 hahmotteleva tulevaisuustarkastelu pohjustaa sekä Uusimaa-kaavaa että Uusimaa-ohjelmaa. Alla olevat väestö- ja työpaikkaprojektiot sekä tulevaisuusraati sukeltavat tarkastelun tuloksiin maankäytön ja maakuntakaavan näkökulmasta.

Väestö- ja työpaikkaprojektiot

Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia aluetalouden skenaarioita Uudenmaan näkökulmasta. Skenaarioiden perusteella on laadittu kunta- ja seututasoisia väestö- ja työpaikkaprojektioita, joiden eroja selittävät talouden, väestön ja työpaikkojen kasvunopeus sekä kasvun suuntautuminen Uudenmaan eri seuduille.

Tulevaisuusraati

Uudenmaan liitto kokosi eri alan asiantuntijoista koostuvan raadin täydentämään maakuntakaavan tulevaisuustarkastelua. Raatiin kuuluivat Sirkka Heinonen, Marketta Kyttä, Eeva Säynäjoki, Jari Niemelä, Vesa Kanninen ja Seppo Lampinen. Tulevaisuusraadin työn tulokset on kiteytetty artikkelikokoelmaan.

Teemojen kehityskuvat

Uusimaa-kaavan keskeisistä teemoista on laadittu tiiviit kehityskuvat, joissa tarkastellaan kunkin teeman kehitystä, nykytilaa ja tulevaisuutta sekä käsittelytapaa kaavassa. Kehityskuvia on kuusi: keskus- ja palveluverkko, energia ja ilmasto, elinkeinot ja kauppa, liikenne ja logistiikka, taajamat sekä ympäristön voimavarat ja vetovoimatekijät.

Väestö- ja työpaikkaprojektioiden arviointi

Selvityksessä arvioidaan vuonna 2017 julkaistujen väestö- ja työpaikkaprojektion toteutumisen ja kehityskulun todennäköisyyttä. Arviointi perustuu keskeisten alue- ja väestönkehityksen muutostrendien, Uudenmaan ja sen alueiden erityispiirteiden sekä väestönkehityksen eri osatekijöiden huomioimiseen.

MAL 2019

MAL 2019 -suunnitelma on Helsingin seudun kuntien ja HSL:n laatima yleispiirteinen näkemys seudun tulevasta maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Suunnitelmaa on tehty rinnakkain Uusimaa-kaavan kanssa, ja sen liikenteen osuus toimii pohjana Helsingin seudun vaihemaakuntakaavan liikenneratkaisuille.

Itämeren aluesuunnittelun yhteinen visio

Analyysissa on tarkasteltu pohjoisen Itämeren alueen tulevaisuutta ja muodostettu yhteinen visio alueelle. Tavoitteena on ratkoa kaupunkiseutujen yhteisiä haasteita koordinoimalla aluesuunnittelua ja -politiikkaa. Analyysin on tehnyt METREX-verkosto (Network of European Metropolitan Regions), jossa Uudenmaan liitto on jäsenenä.

Alue- ja yhdyskuntarakennekartasto

Julkaisussa esitellään Uudenmaan maakuntaa teemakarttojen avulla. Julkaisussa kuvataan Uuttamaata alue- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta: miten väestö, työpaikat, rakennukset, liikenne ja vapaa-ajan alueet lomittuvat suhteessa toisiinsa, miten ne muodostavat verkostoja sekä missä ja minkälaisia tiivistymiä ne muodostavat.

Tilastoaineistot

Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä väestöön liittyviä tilastotietoja on koottu Tietoa Uudestamaasta -osioon.

Maankäytön mallinnusmenetelmä (IPM)

IPM on paikkatietopohjainen maankäytön mallinnusmenetelmä, joka etsii parhaat rakentamiseen soveltuvat alueet ympäristön ominaisuustietoihin ja valittuun liikennejärjestelmään perustuen. Selvityksessä tarkastellaan Tukholman IPM-suunnittelumallia. Esitteissä kuvataan, kuinka mallinnusta käytetään vertailuvaihtoehtojen tuottamiseen maakuntakaavoituksessa.

Etelä-Suomen kehityskäytävät

Etelä-Suomen aluetta yhdistää neljän merkittävän kehityskäytävän verkosto: Helsinki–Turku, Helsinki–Häme–Tampere, Helsinki–Lahti–Kouvola sekä Helsinki–Kotka. Kehityskäytäviä on tarkasteltu Uudenmaan näkökulmasta sekä kolmen eri teeman kautta, joita ovat ihmiset, yritykset ja ympäristö.

Asemanseudut

Selvityksessä avataan Uudenmaan asemanseutujen kehittämiseen liittyviä intressejä eri osapuolten kannalta. Tarkastelussa ovat valtion, kuntien ja yksityisen puolen toimintaa säätelevä lainsäädäntö ja tehtävät. Selvitys on osa Uudenmaan toisen vaihemaakuntakaavan toteuttamisen edistämistä, mutta tarjoaa taustatietoa myös Uusimaa-kaavan hiilivapaan yhdyskuntarakenteen ja asemanseutujen suunnitteluun.

Hyvän asumisen työkalupakki

Hankkeessa tutkittiin asumista ja sen kehittämistä Uudellamaalla yhteistyössä kuntien, kiinteistö- ja rakennusalan sekä korkeakoulujen kanssa. Loppuraportin ensimmäisessä osassa käsitellään asumisen hintaa ja laatua, rakennusalan kilpailua sekä asumisen erilaistuvia tarpeita, toinen osa keskittyy täydennysrakentamiseen ja kolmannessa osassa pohditaan maakunnallisen toimijan roolia ja tehtäviä.

Rakennemallit

Rakennemallityössä hahmotellaan erilaisia aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityspolkuja. Lähtökohtana ovat olleet vuoteen 2050 ulottuvat väestö- ja työpaikkaprojektiot, joiden pohjalta Uudellemaalle on muovattu kolme erilaista tulevaisuuden kuvaa: keskittyvä, monikeskittyvä ja hajakeskittyvä malli. Työ toimii pohjana rakennekaavan valmistelussa.

Keskusten profilointi

Profilointityössä hahmotellaan Uudenmaan keskusten kokonaiskuva sekä vahvuudet, kehitystarpeet ja tulevaisuuden potentiaali. Pohjana on paikkatieto- ja tilastoaineistoja. Profilointia voidaan hyödyntää Uusimaa-kaavan keskus- ja palveluverkon kaavaratkaisussa sekä kuntien omassa kehittämistyössä.

Sivu päivitetty viimeksi: 12.5.2022